Näät myrskyssä hukkasin määräni pään,
Epäkuntohon purjeet sain;
Vain pilkkunen maata jos kangastais,
Mun henkeni ehkä jo voimaa sais —
Mut minne mä silmäni luonenkin,
Nään aavaa, tyhjää ja aavaa.
TALVITUNNELMA.
Haihtuu riemu, vaihtuu onni,
Hukkuu usko, luottamus,
Kuluu kulta, pettää toivo,
Kuihtuu kaunein kukoistus.
Sammuu tähti, lientyy taivas,
Kuivuu lähde kuohuvin,
Taltuu tuuli, voipuu aatos,
Päättyy päivyt valoisin.
Katoovaist' on kaikki täällä,
Suoltuu vyyhti elämän.
Miks mä muista poikkeus oisin?
Luonto täyttää tehtävän.
Tullos siis, sä rauhan neiti,
Kylvä lunta sydämmeen,
Tyynnä niinkuin talven luonto
Käyn sun syliis ikuiseen.
VÄSYKSISSÄ.
Nuor' oisinko minäkin ollut,
Tuli-intoa uhkuillut
Ja toiveinko rintani tuorein
Ois kerran se kohoillut?
Ja aiturin laillako aatos
Myös mittasi taivaat ja maat,
Ja raivosi sortoa vastaan —
Miss' aiat on onnekkaat?
Olen riemuinnutko mä myöskin
Kuin lapsonen mieleltäin
Jako mull' oli puhtahat tunteet
Sekä hellyyttä syömmessäin.