Rouva Carey ehkäisi nopealla silmäyksellä lapsia sen enempää viittaamasta taloudellisiin kysymyksiin, ja Gilbert ohjasi taidokkaasti puheen toiselle tolalle esittämällä dramaattisen kuvauksen Likaisen Pojan noususta ja laskusta alkaen sen ensimmäisestä ilmestymisestä äidin hääaterialla ja päättyen tupaantuliais-illallisen yllätykseen.
Tultuaan pieneen maalaishotelliin Lemuel Hamilton istui vielä tunnin verran avonaisen ikkunan ääressä katsellen kuunsäteissä kimaltelevaa jokea, sekä valkean rukoushuoneen valomeressä kylpevää torninhuippua. Ilma oli kuulakka ja kiiltokärpäset kohosivat sakean ruohikon yllä kuljettaen lamppunsa tuuheain jalavain alimmille oksille. Heinänteko oli alkava aikaisin aamulla, ja hän oli heräävä sirppien hiontaan ja niittokoneitten suhinaan. Hauskaa olisi olla auttamassa heinänteossa, arveli hän, vajota polvia myöten tuhatkaunoihin ja ruohikkoon, jota hän ei ollut tallannut siitä päivin kuin hän pienenä poika-pahaisena oli tallustellut koneen jäljestä harava kädessään.
Olipa tämä ollut ihmeellinen ilta! Herra Hamilton näki uudelleen Keltaisen talon veräjällä seisovan ryhmän — viimeisen kuvan, minkä hän oli vienyt mukanaan, Carey-äiti nojautui Gilbertin käsivarteen kuun säteitten leikitellessä hänen ruskeilla hiuksillaan, tytöt seisoivat hänen vieressään hänen käsivarsissaan riippuen ja pikku Peter piteli äitiään kädestä.
"Heillä mahtaa olla ahtaat ajat!" mietti hän, "enkä voi keksiä mitään sopivaa keinoa auttaakseni heitä ahdingosta. Mutta yhtäkaikki heitä täytyy kadehtia, ei sääliä! Jos Luonto olisi antanut minulle luomisvallan, niin olisin äidin luonut juuri tuontapaiseksi ja pannut hänen otsalleen leiman: Tällainen on naisen oltava!"
XXXIV.
NANCYN ENSIMMÄISET TANSSIAISET.
Nancyn seitsemästoista syntymäpäivä oli ollut ja mennyt, ja elokuun kuutamo oli kauneimmillaan, kun hänen täysikasvuiseksi tulemistaan lopullisesti vietettiin juhlalla Hamiltonin ladossa. Latokin oli nyt ensikertaa astuva julkisuuteen, sillä kyläläisiä ei oltu milloinkaan kutsuttu niihin yksityisiin lauantai-illan tansseihin, joita Hamiltonin pojat ja tytöt olivat panneet toimeen lyhyenä hallituskautenaan. Beulahin asujanten mieliä kiihdytti paljoa enemmän lato kuin Nancy, ja sen Nancy saattoi varsin hyvin käsittää, he kun koko perhe, äidistä Peteriin saakka, olivat aivan hullaantuneet uuteen leluunsa. Päivä päivältä se kävi yhä tenhoavammaksi mikäli toinen tahi toinen keksi jotain uutta lisää siihen, varsinkin oli hyvin taitava keksimään Osh Popham, joka eli ja hengitti vain ladon merkeissä ja joka oli tuhlaamalla tuhlannut kaiken älynsä ja taidokkuutensa sen sisustamistöihin. Ei sanallakaan valaissut hän ulkopuolella olevalle yleisölle tämän ihmeteltävän sisustuksen laatua, eikä liioin kielinyt mitään sen juhlallisena avajaispäivänä suoritettavasta ohjelmasta. Kaikki Careyn perheen juhlat olivatkin tähän asti vietetyt talossa lukuunottamatta erästä huviretkeä, johon koko kylä oli ottanut osaa. Niinpä olikin seurakunta nyt hyvin kärkäs uusille laitumille vaeltamaan, ja uteliaisuutta olivat edelleen kiihoittaneet kirjoitetut kutsukortit — kohteliaisuus, josta ei Beulahissa oltu paljoa tiedetty.
Vihdoin valkeni odotettu päivä kirkkaana ja viileänä, ilmassa tuota kuulakkaa seesteisyyttä, joka tietää syyskuun päivien lähenemistä. Iltapuoli kului kaikennäköisessä touhuamisessa, suunnittelussa ja juttuilemisessa, ja jokainen tanssi-ijässä oleva tyttö Beulahissa pysytteli makuuhuoneessaan koetellen peilin edessä uutta kampausta. Kiihtymys kasvoi tuhatkertaiseksi, kun levisi huhu, että muuan amiraali, (mikähän se oli?) oli saapunut hotelliin ja aikoi saapua illan kemuihin täydessä virkapuvussaan. Tämän jälkeen oli entistä vaikeampaa sovittaa palmikot ja kiharat tyydyttävään kuntoon.
Nancyn ei ainakaan tarvinnut tutkia muotilehtiä, sillä hänen tukkansa seurasi sitä muotia minkä Venukset, Cupidot ja kaikki muut pikku rakkauden jumalat olivat maailman alusta alkaen säätäneet. Se taipui kiharoihin, tahtoi hän tahi ei, joten ei ollut muuta tehtävää kuin järjestää ne ja vääntää sykkyrään, josta liehuvia suortuvia valui hänen valkealle niskalleen. Tahi milloin hän oli iloisella ja vallattomalla päällä, kiharat pistettiin neuloilla kruunuksi päälaelle ja sitomatta jääneet kutrit liehuivat siellä täällä, koskettaen hänen poskeansa, korvaansa niskaansa, aina somistavina ja vallattomina.
Nancyllä oli yllä uusi keltainen puku, "melkein maata koskettava" ja hiuksiin oli kiedottu keltainen nauha. Kathleenilla ja Julialla oli Ann-serkun antamat valkoiset puvut ja rouva Careyllä oli uusi, musta silkkipukunsa, jossa oli siro pieni laahustin. Kaulassa oli hänellä morsiuslahjansa, valkea helminauha, ja hänen niskaan kiinnitetystä, kiiltävästä hiussykkyrästään kohosi iso, helmillä koristettu kilpikonnanluinen kampa.