"Ei minusta", virkkoi Julia. "Mutta hän ei katsele eikä puhuttele muita kuin sinua, joten on oikeus ja kohtuus että pidät hänestä; ei sen puolesta — sinähän pidät kaikista pojista!"
"Pojat maksavat hänelle samalla mitalla", virkkoi Kitty kujeellisesti, "mutta me raukat, sinä ja minä, saamme istua nurkissa huomaamattomina!"
"No, no, lapset", puuttui rouva Carey keskusteluun ottaen tyynyn tavaroiden joukosta ja kääntyen lähtemään. "On vielä vähän aikaista teidän puhua rikkaista aatelismiehistä, vai mitä?"
Nancy seurasi häntä talolle ja sanoi miettivänä oljenkortta pureskellen: "Äiti, tiedätkö, kun on kuusitoistavuotias, niin sille ei mitään mahda, että rikas aatelismies tahi satuprinssi tahi perheen erinomainen nuorin poika johtuu silloin tällöin mieleen!"
XX.
MAALATTU HUONE.
Tällä kehityskannalla asiat olivat, kun Nancy ja Kathleen katsahtaessaan ulos ikkunasta eräänä aamuna, näkivät Lallie Joy Pophamin astuvan tietä pitkin. Hän kuljetti säännöllisesti voita ja maitoa Keltaiseen taloon, ja auttoi heitä monella tapaa, sillä hän suoritti aika hyvin kaikenlaisia talousaskareita missä ei kysytty aivoja. Kaikille oli käsittämätöntä miksi Ossian Pophamin äly ja puhelahjat eivät olleet menneet perintönä hänen lapsilleen. Poika ei oikeastaan ollut tyhmä mitä tuli käytännölliseen työhön, mutta Lallie Joy oli alituisesti nollapisteen kohdalla.
Kuten jo ennen mainittiin oli Nancyllä vahva taipumus parannella asioita, milloin ne hänestä tavalla tahi toisella sitä kaipasivat, ja hän oli jo aikaisin havainnut tylsän Lallie Joyn sopivaksi esineeksi.
"Tuolla hän tulee!" huudahti Nancy. "Toisessa kädessä on hänellä kaksi tuoppia maitoa ja toisessa kaksi naulaa voita ja niitä hän kantaa aivan kuin suuri heinäkantamus painaisi hänen hartioitaan. Minäpä juoksen keittiöön ja otan hänet puoleksi tunniksi työhön viidellä sentillä. Hän voi kuoria perunoita ja sillä välin kuin ne kiehuvat, paloitelkoon omenia keittoon."
"Anna hänen paloitella myöskin liha!" pyyteli Julia, sillä se oli hänen erikoinen työnsä. "Veitsi on aivan kelpaamattoman tylsä."