"Milloin on, milloin ei?"
"Etkö ole ihastunut niihin huoneisiin, jotka isäsi on tehnyt niin sieviksi täällä?"
"Onhan nuo tuommoiset?"
"Eikö sen sievemmät?"
"Popin mielestä monet niistä ovat kovin merkillisiä ja samaa sanoi Bill Harmonkin."
Pitkä äänettömyys, jonka aikana Nancy on peräti nolostunut.
"Miten tulit saaneeksi sellaisen nimen, Lallie Joy?"
"Lallie otettiin kirjasta nimeltä Lallie Rook ja Joy-laivassa synnyin Bostonin-matkalla."
Tietymätöntä on kuinka kauan tätä toivotonta keskustelua olisi jatkunut, ellei yläkerrasta olisi kuulunut äänekästä huutelemista Gilbertin suusta. Lallie Joy ei osoittanut minkäänlaista hämmästystä ja jatkoi rauhallisesti perunain kuorimista, hän olisi saattanut olla kuuluisan Casabiancan sisar, sillä olisi huoleti voinut luottaa siihen, ettei hän olisi palavalta laivankannelta paennut, olivatpa kiusaukset vaikka kuinka suuret.
"Tulkaa katsomaan, mitä Digby ja minä olemme löytäneet!" huusi Gilbert. "Tulkaa, tytöt; tule, äiti! Me olimme repimässä vanhaa seinäpaperia pois seinästä, sillä herra Popham sanoi, että kun niitä on niin moneen kertaan paperoitu, olisi hyvä kerran päästä vanhoista ja siistiä ne oikein perusteellisesti. Tulkaa sisään katsomaan mitä me olemme löytäneet juuri kun minä työskentelin uunin kohdalla ja Digby pitkällä seinällä."