"Se oli vain ohimenevä tuskankohtaus, rakkaani! Minä olen taas terve. Ei mitään hätää, Bridget. Herra Lord ei tule illalliselle, ole hyvä ja vie hänelle ruokaa tarjottimella."
"Tekisi mieleni laittaa tarjotin hänelle Punaisen meren pohjaan; sinne hän olisi omiaan!" murisi Bridget mennessään keittiöön Cyriliä lohduttamaan.
"Oliko se minun syyni, äiti?" kysyi Olive kumartuen levottomana äitinsä puoleen.
Hänen äitinsä veti lapsen pään rinnoilleen ja painoi heikosti oman päänsä siihen. "Ei, rakkaani", huokasi hän. "Se ei ole kenenkään syy, ellei ehkä minun!"
"Onko tuska poissa?"
"Ihan poissa, rakkaani."
Tuska osoittautui kuitenkin jo monia vuosia murtumisen partaalla olleen sydämen viimeisiksi ponnistuksiksi, ja pian sen jälkeen Olive ja Cyril olivat äidittömiä.
Herra Lordilla ei ollut vähääkään muistuttamista sitä tuttavallisuutta vastaan, joka oli muodostumassa hänen lastensa ja Keltaisessa talossa asuvien uusien tulokkaiden välillä niin kauan kuin hän sai olla häiriintymättä ja niin kauan kuin se ei maksanut hänelle mitään. Lapsia oli ankarasti kielletty leikkimästä kylänlasten kanssa, sillä herra Lord kuvitteli olevansa ylimysmielinen. Mutta tosiasia oli, että hän oli peräti vailla minkäänlaista myötätuntoa ihmiskuntaa kohtaan, ja saadakseen hänestä hyvän naapurin olisi pitänyt alkaa hänen isoisästään ja työskennellä kolmen sukupolven ajan. Hän oli nähnyt Nancyn ja Gilbertin talonsa veräjällä, ja hän oli kerran kohdannut rouva Careyn ollessaan matkalla postikonttoriin, mikä oli jotenkin harvinaista. Rouva Carey ei ollut henkilö, jonka saattoi sivuuttaa välinpitämättömänä, ja herra Lord tunsi paikalla olevansa vertaisensa läheisyydessä, tavaton tapahtuma hänen kokemuksissaan; omaa itseään ylempänä olevaa henkilöä hän ei olisi tuntenut, vaikka olisi kuinka usein kohdannut sellaisen!
"Erinomaisen sievä, harvinainen nainen", ajatteli hän. "Tuo kaunis, uljas poika tulee häneen. Soisin, että hän panisi hiukan eloa Cyriliin!"
Gilbert oli todella omia kasvatusmetoodejaan käyttäen antanut Cyrilille hiukan itseluottamusta ja hänen ujoutensa oli myöskin jonkun verran haihtumassa Carey-äidin lämpimän vastaanoton ja hänen miellyttävän taitonsa vuoksi saada ihmiset unohtamaan ujoutensa ja kömpelyytensä hänen seurassaan.