"Gladys Ferguson on aina rakastanut minua", puhkesi hän viimein sanomaan ja hänen äänensä värähti.
"Siinä tapauksessa joko Gladyksella on huomattava rakastamistaito tahi ehkäpä olet toisenlainen Julia hänen seurassaan", huomautti Carey-äiti tyynesti nostattaen huippuunsa Julian hämmästyksen ja hämmennyksen.
"No, Kathleen", jatkoi Carey-äiti. "Rouva Godfrey on usein pyytänyt sinua viikoksi Elsien luo, ja voit lähteä Charlestowniin jo iltapäiväjunassa. Lähde pois Julian luota äläkä muista muuta kuin että olet tehnyt väärin ja että sinun on tavalla tahi toisella korjattava mitä olet rikkonut. Toivon että Julia sinun poissaollessasi miettii mitä hänen on tehtävä, että sinun olisi helpompi olla hänelle kohtelias ja ystävällinen. Raamatussa puhutaan paljon siitä, Julia, että on synti saattaa veljensä syntiä tekemään. Tämän synnin ja Kathleenin rikkomuksen välillä on minun nähdäkseni varsin pieni ero?"
"Eikä ole!" huudahti Kathleen. "Minä olen paljoa, paljoa huonompi Juliaa. Jos isä tietäisi miten olen loukannut Juliaa ja sinuakin, äiti! Minä olen ollut uskoton isälle, sinulle, Allan-sedälle ja Julialle. Ei mikään voi minua puolustaa, ei mikään! Minä olen niin häpeissäni, etten voi koskaan maailmassa sitä unhoittaa. Voi, Julia, voisitko ojentaa minulle kätesi vain siksi, että näyttäisit tietäväsi, kuinka kovasti ylenkatson itseäni?"
Julia pudisti hänen kättänsä koko lailla vähemmän arvokkaana ja itsetyytyväisenä kuin tavallisesti, ja jotain hyvin merkillistä ja perin odottamatonta tapahtui, kun hänen kätensä tapasi poloisen Kityn kostean, kuumeisen pikku kämmenen. Hän kumartui äkkiä serkkunsa puoleen ja suuteli häntä aivan vaistomaisesti. Kathleen vastasi tervehdykseen kiitollisena, liikutetun lämpimästi ja sitten he molemmat heittäytyivät Carey-äidin kaulaan, missä he itkien ja suudellen viipyivät kokonaisen minuutin.
"Minä menen lääkärin luo vedättämään ulos pahan hampaani", huudahti Kathleen silmiään kuivaten. "Ellei minulla olisi ollut hammassärkyä, en olisi koskaan voinut olla niin inhoittava!"
"Kerraksi se puolustus saattaa kelvata", vastasi hänen äitinsä raukeasti hymyillen, "mutta jos sinä joka kerran, kun teet väärin, otatat pois jonkun jäsenen, jonka arvelet aiheuttaneen loukkauksen, pelkään, ettei sinulla vanhana ole monta jäsentä tallella!"
"Äiti!" kuiskasi Kathleen hänen korvaansa uskaltamatta katsahtaa häneen, "enkö saisi olla menemättä Charlestowniin ja jäädä kotiin näyttääkseni sinulle ja Julialle kuinka pahoillani olen."
"Niin, antakaa hänen jäädä, Margaret-täti, niin minullakin olisi tilaisuutta koettaa", pyyteli Julia.
Oliko taivas romahtanut maahan? Oliko Soveliaisuuden ja Täydellisyyden Esikuva tunnustanut vikansa? Oliko kopea, itsekäs sydän sulanut, ja tunsiko hän viimeinkin olevansa Careyn poikasten sukua? Oliko häntä kohdannut oikein todellinen suru, mikä ensin sai hänet "vanhan" tavalla vihastumaan ja sitten "uuden" tavalla anteeksi antamaan. Carey-äiti näytti todellakin tällä viikolla ahkerasti harjoittavan vanhaa ammattiansa "saattaa elolliset olennot itse luomaan itsensä!" Gilbert, Kathleen ja Julia olivat kaikki raivanneet itselleen tietä jäälohkareitten alla ja näkivät jo vilahdukselta Hohtavan Muurin.