Nyt asiaan, Ann-serkkunne on aivan oikeassa sanoessaan teille, ettei teidän pitäisi ryhtyä kalliisiin parannuksiin vieraan tilalla ennenkuin tiedätte, saatteko häiritsemättä asua Keltaisessa talossa. Sentapaiset serkut ovat aina oikeassa sanokoot mitä tahansa. Minun serkkuni nimi ei ollut Ann, hän oli Emma, mutta nimi ei suuresti muuta asiaa.
"Nancy!" kysyi rouva Carey kohottaen uudelleen silmänsä kirjeestä, "oletko puhunut jotain Ann-serkusta?"
"Olen, jotain vähäpätöistä hänestä mainitsin, sillä hänenhän rahat olivat, joita emme voineet käyttää, ennenkuin saisimme tietää, voimmeko jäädä taloon. En luonnollisesti antanut hänestä mitään kuvaa herra Hamiltonille, sanoin vain, että hän on hyvin käytännöllinen, ja nyt muistan, kerroin hänelle sinun sanoneen, että hän on erinomainen ihminen; siinä kaikki. Mutta näetkös, äiti, kuinka älykäs hän on. Hänellä on 'vaistoa', kuten herra Popham sanoo, eikä tarvitse kovin tarkasti mitään selittää hänelle."
Jos aikomuksenne on johtaa kaivosta vettä taloon ja sijoittaa kellariin suuri lämmitysuuni muutamain suojien lämmittämistä varten; jos te paperoitte ja maalaatte sisässä ja pidätte talon hyvässä kunnossa, niin te ylläpidätte minun omaisuuttani, vieläpä kartutatte sen arvoa, enkä niin muodoin asiain tällä kannalla ollen voi ajatellakaan minkäänlaisen vuokran vastaanottamista.
"Ei mitään vuokraa! Ei edes kuuttakymmentä dollaria!" huudahti Nancy.
"Katso; niin hän todellakin sanoo."
"Sellaista kultaista konsulia ei ole ollut olemassa maailman alusta alkaen!" huudahti Nancy riemuiten. "Voi! lue eteenpäin; siellä on vielä paljon muutakin ja saattaa ehkä tulla peruutus."
Puhunko mitä muuta Careyt voivat tehdä hyväkseni, he, jotka ovat tehneet jo niin paljon?
"Niin paljon!" kertasi Nancy dramaattisesti korostaen. "Oh, kyllä hän on herttainen!"
Poikani Tom lähti käymään Beulahissa ennen Kiinaan menoaan ja minun pyynnöstäni pani hän äitini kuvan varmaan korjuuseen. Hän on älykäs poika ja sen sijaan, että olisi vienyt sen ullakolle, missä se olisi saattanut vahingoittua, hän pisti sen — voitteko arvata — sen huoneen vanhaan, tiiliseen takkaan, jota te nyt luullakseni käytätte ruokahuoneena. Se on oivallinen piilopaikka, sillä viiteenkymmeneen vuoteen siellä ei ole ollut tulta eikä vastakaan tule olemaan. Minulla on luonani tällä puolen vettä toisia kuvia hänestä. Vapauttakaa mainitsemani kuva verhoistaan, olkaa hyvä, ja ripustakaa se läntisen makuusuojan uuninhyllyn yläpuolelle.