"Poikani Tom mainitaan kylläkin usein, mutta rouva Hamiltonista ei hiiskuta sanaakaan."
"Ei, mutta mitä syytä hänellä olisikaan siihen!"
"Jos hän rakastaisi vaimoansa, niin hän ei voisi olla häntä mainitsematta", sanoi Nancy ovelasti. "Hän on koko jutun ulkopuolella, siinä se. Voisiko meistä kukaan kirjoittaa sen talon kronikkaa, missä joskus olemme asuneet, ja sulkea sinut siitä pois?"
Rouva Carey tarttui Nancyn ojennettuun käteen ja kohosi pystyyn nurmi-istuimeltaan. "Sinulla on itselläsikin vaistoja, tytärpieni", sanoi hän taputellen rusoittavaa poskea. "No, Peter, pistä pulikkasi taskuun ja ota maitokannu pensaitten alta, meidän on kiireisesti lähdettävä kotiin, jos mielimme saada kalakeittoa."
Heidän lähestyessään puutarhaa hyökkäsi heitä vastaan lapsijoukko Kitty etunenässä.
"Kalamies ei tullutkaan", huudahti hän, "eikä ole enää toivoa, sillä kello on jo niin paljon, mutta Julia ja minä olemme järjestäneet koko päivällishomman. Koska emme kumminkaan voi saada kunnollista päivällistä, olemme pyytäneet Olivea ja Cyriliä huviretki-päivällisille ja kannoimme pöydän suuren vaahteran alle — onko sinulla mitään sitä vastaan?"
"Ei hituistakaan; pitäkäämme oikeat kemut, sillä Nancyllä on hyviä uutisia teille kerrottavana!"
"Päivällinen ei ole oikein kemujen veroinen", huomautti Kitty levottomana. "Kannattaako näiden uutisten takia avata jokin säilykepurkki tahi muuta hyvää?"
"Avaa kaikki mikä sattuu olemaan suljettuna", huudahti Nancy syleillen riemastuneena Olivea. "Sytytä ilotulet loistamaan lähikukkuloille. Pane rummut pärisemään ja niin edespäin."
"Se on saksalainen kirje!" arvasi Gilbert.