"Miranda täti on heikontunut, onko? Voi, näen sen teidän kasvoistanne", sanoi Rebekka kalveten.
"Häntä kohtasi uusi taudinpuuska eilisaamuna, kun hän parhaillaan auttoi Janea kokoamaan tavaroita tämänpäiväisen matkan varrelle. Jane kielsi meitä puhumasta sinulle mitään, ennen kuin tutkinto on lopussa."
"Minä tulen heti kotiin teidän kanssanne, Sara täti. Minun täytyy vain juosta neiti Maxwellin luo ja kertoa se hänelle, sillä meidän oli määrä lähteä huomenna Brunswickiin. Miranda täti raukka! Ja minä kun olen ollut niin iloissani koko päivän, lukuunottamatta sitä, että olen ikävöinyt äitiä ja Jane tätiä."
"Rakas lapsi, eihän ole väärin iloita — juuri iloisena Jane täti sinun tahtoikin pysyvän. Ja Miranda on jälleen saanut puhelahjansakin takaisin; saimme äsken Janelta kirjeen, jossa hän kertoo, että tätisi voi nyt paremmin. Minä valvon ensi yön hänen luonaan, joten sinä voit kyllä jäädä tänne nukkumaan kunnollisesti voidaksesi huomenna koota tavarasi kaikessa rauhassa."
"Minä täytän sinun matkalaukkusi, rakas Pekka, ja haalin kokoon sinun kaikki tavarasi", sanoi Emma Jane, joka oli liittynyt ryhmään ja oli kuullut kivitalosta saapuneen surusanoman.
He vetäytyivät sivummalle ja istuivat tyhjään penkkiin, jolloin Hanna miehineen ja John liittyivät heidän seuraansa. Silloin tällöin tuli joku tuttava onnittelemaan Rebekkaa, ja luokkatoverit huutelivat häntä innokkaasti: Rebekka ei vain saisi unohtaa heidän huviretkeään ja hänen pitäisi tulla ajoissa luokan yhteiseen illanviettoon. Kaikki tämä tuntui Rebekasta omituisen epätodelliselta. Hän oli näiden kahden viime päivän hilpeän touhun ja innon keskelläkin tuntenut kaiken aikaa, että tämä iloinen hurmio oli vain ohimenevää ja että vaivat, vastukset ja huolet kohoaisivat jälleen pian näköpiiriin.
Tällä välin olivat Adam Ladd ja herra Cobb puhelleet varsin vilkkaasti keskenään.
"Bostonissa on tietysti tuollaisia tyttöjä niinkuin mustikoita kuusikossa?" kysyi Jerry setä viitaten samalla päällään merkitsevästi Rebekkaan.
"Voi olla", vastasi Adam hymyillen, sillä hän tajusi hyvin ukon mielentilan. "Saattaahan niitä olla, vaikka minä en ole sattunut tapaamaan ainoatakaan."
"Kaiketi minä olen heikkonäköinen, mutta minun mielestäni hän oli kaunein tyttö koko lavalla."