"Aina."
"Joko sinun äitisi on hillonnut?"
"Ei hän ole puhunut mitään siitä."
"Hän onkin aina osannut kirjoittaa kirjeitä, joissa ei ole mitään sisältöä. Minkä jäsenensä Mark on taittanut minun sairauteni aikana?"
"Ei mitään."
"No, mikä häntä sitten vaivaa? Rupeaako hän laiskaksi, vai mitä?
Mitenkä John näyttää kehittyvän?"
"Hänestä tulee paras meistä kaikista."
"Toivon, ettet sinä hätiköi ja hutiloi keittiössä, vaikken minä olekaan saapuvilla. Tyhjennätkö sinä aina illalla kahvipannun ja pistät sen alassuin astiahyllylle?"
"Kyllä, Miranda täti."
"'Kyllä', vastaat sinä aina, ja 'kyllä' vastaa Jane", huokasi Miranda ja koetti liikauttaa jäykistynyttä ruumistaan, "mutta minä saan maata tässä ja tiedän kaiken aikaa, että teette joka asian toisin kuin minä haluaisin."