"R.R.R."
"Tämä on kerrassaan kauhea!" huokasi Rebekka luettuaan aineensa ääneen opettajalle muiden lähdettyä. "Vaikka siinä aina onkin 'minä' ja 'me' ja 'me' ja 'minä', ei se sittenkään tunnu oikein samanlaiselta kuin kirjat; se näyttää kovin tyhmältä."
"Sinä puhut aineessasi niin omituisista seikoista", huomautti neiti Dearborn. "En ymmärrä, mikä sinut johtaa sellaiseen. Miksikä sinä puhut mokomastakin arkipuuhasta kuin lastujen kokoamisesta?"
"Sen vuoksi, että puhun edellisessä lauseessa 'talousaskareista' ja että lastujen noukkiminen on minun kotiaskareitani. Eikö totta, että on hienoa sanoa illallista 'iltaruoaksi', ja eikö sana 'hylätyksi' ole kaunis?"
"Kyllä, ovathan ne kohdat hyviä. Mutta kissaa, lastuja ja maitokiulua minä en suosi."
"No niin", huokasi Rebekka. "Minä pyyhin pois sitten. Onko lehmäkin pyyhittävä?"
"On, minä en halua lehmiä aineisiin", sanoi tunnontarkka neiti Dearborn.
* * * * *
Milltownin-matka aiheutti jossakin määrin myös ikäviä seurauksia, sillä viikkoa myöhemmin Minnie Urkkijan äiti sanoi Miranda Sawyerille, että hänen pitäisi huolehtia tarkemmin Rebekasta, koska tyttö oli taipuvainen "kiroilemaan ja käyttämään rumia sanoja". Aivan samana iltapäivänä oli kuultu hänen sanovan jotakin vallan hirveätä, ja se oli tapahtunut Emma Janen ja Living Perkinsin seurassa, jotka vain olivat nauraneet ja lähteneet nelinkontin ryömien ajamaan tyttöä takaa maantietä pitkin.
Kun Rebekkaa syytettiin tästä rikoksesta, hän kielsi kaiken närkästyneenä, ja Jane täti uskoi häntä.