"Sitten ette ole koskaan laskenut murtolaskuja!" huudahti Rebekka. "Mutta kuulkaa, Jerry setä ja Sara täti; kai te nyt lisäätte tähän yhden säkeistön, sellaisen tavallisen loppusäkeistön, jossa on jokin 'opetus' — siten tämän saisi päättymään kauniisti."
"Jos värssyjä saisi syntymään vain kiertämällä kampea, niin minä sanoisin: sitä hauskempaa mitä enemmän! Mutta enpä jaksa ymmärtää, kuinka voisit keksiä runoosi vielä kauniimman lopun", huomautti Jerry setä.
"Tämä on vallan hirveä!" nurisi Rebekka. "Ei minun olisi pitänyt sanoa: 'kai rauha tulee osaksi"'. Minä olen kyllä kirjoittanut tämän runon, mutta ei kenenkään tarvitse tietää, että minä seison virran partaalla. Siinä olisi pitänyt puhua vain 'Rebekasta' tai 'tummasta tytöstä' eikä 'minusta'. Ja tämä 'saa kuohut Emma Jane' on ihan sietämätön. Toisinaan minusta tuntuu, ettei pitäisi yrittääkään runoilla, on niin vaikea saada ajatustaan selväksi; joskus se luistaa aivan kuin itsestään. Mahtaisiko tämä tuntua paremmalta:
"Mut, ah! ei aina käykään niin
kuin toivoo ihminen.
Ken tuulta kaipaa, — tyven sää
voi tulla osaks' sen.
"Lieneekö tämä nyt sitten parempi vai huonompi. Nyt vielä viimeiset säkeet!"
Muutaman minuutin kuluttua runoilija kohotti päänsä punastuvana ja voitonriemuisena. "Tämä luisti aivan kuin ei mitään! Kuunnelkaa!" Ja hän luki hitaasti, kauniissa äänessään lapsellista paatosta:
"Mut olkoon sitten elomme
vakaa tai myrskyinen,
on tukenamme lohdutus:
näin Luoja sääti sen."
Aviopuolisot vaihtoivat äänettöminä ihailevia silmäyksiä; Jerry sedän täytyi jopa kääntää päänsä ikkunaan päin ja pyyhkäistä silmiään salavihkaa lankapussilla.
"Kuinka maailmassa sinä osasit?" huudahti rouva Cobb.
"Oh, se oli helppoa", vastasi Rebekka. "Kaikki virret, joita hartauskokouksissa lauletaan, ovat tämän tapaisia. Warehamin koulussa niillä on oma painettu sanomalehti. Dick Carter sanoo, että sen toimittajana on aina joku poika, tietysti, mutta että tytötkin saavat kirjoittaa siihen ja toimittaja valitsee sitten parhaat kirjoitukset painettaviksi. Dick luulee, että minäkin saan jonkin kelpaamaan."