"Mene takaisin eteiseen katsomaan, suljitko ulko-oven kunnollisesti ja kierrä se sitten salpaan", käski Miranda täti tavalliseen ankaraan tapaansa.
"Se oli oikea juhla!" toisti Rebekka palatessaan jälleen sisään. Hän oli nyt niin innoissaan, ettei häntä vähillä saatu masennetuksi. "Ja voi, Jane täti ja Miranda täti! Kunpa vain suostuisitte tulemaan keittiöön ja katsomaan sen ikkunasta, niin näkisitte, kuinka Simpsonien lamppu loistaa ihan punaisena, aivan kuin koko talo olisi tulessa."
"Niinkuin se luultavasti onkin ennen pitkää", huomautti Miranda. "Minä en voi sietää sellaisia hupsuja päähänpistoja."
Jane lähti Rebekan mukana keittiöön. Vaikkakaan se heikko kajastus, minkä hän onnistui huomaamaan Simpsonin asunnosta näin pitkän matkan takaa, ei tuntunut hänestä erinomaisen häikäisevältä, koetti hän kuitenkin innostua asiaan niin paljon kuin suinkin kykeni.
"Rebekka, kuka se möikään ne kolmesataa saippuaa herra Laddille
Pohjois-Riverborossa?"
"Herra kelle?" huudahti Rebekka.
"Herra Laddille Pohjois-Riverborossa."
"Sekö on hänen oikea nimensä?" kysyi Rebekka hämmästyneenä. "Sittenhän en arvannut niinkään hullusti", jatkoi hän ja naurahteli hiljaa itsekseen.
"Minä kysyin, kuka möi saippuat Adam Laddille?" toisti Jane täti.
"Adam Ladd! Sitten hän on myöskin A. Ladd! Sehän somaa!"