"No, sitten voit selittää, jos kykenet, kuka sinut oikeutti kutsumaan tänne kokonaisen liudan ihmisiä yövieraiksi, vaikka hyvin tiedät, ettei meillä ole ollut mitään vieraskutsuja kahteenkymmeneen vuoteen emmekä aio seuraavinakaan kahtenakymmenenä ketään kutsua — tai ei ainakaan niin kauan kuin minulla on ohjakset talossa."
"Älä soimaa häntä, Miranda, ennen kuin olet kuullut hänen selityksensä", vaati Jane. "Minusta on koko ajan tuntunut siltä, että jotakin tämän suuntaista olisi tapahtunut, jos me olisimme menneet kokoukseen, koska herra Burch kerran tunsi isämme."
"Siellä ei ollut paljon väkeä", sanoi Rebekka. "Minä kerroin kaikille tätien terveiset, ja kaikki olivat pahoillaan, kun ette voineet saapua, sillä puheenjohtajakaan ei ollut siellä, vaan rouva Matthews joutui puheenjohtajan paikalle. Se oli vahinko, sillä tuoli ei ollut hänelle likimainkaan tarpeeksi iso, ja hänen ulkonäkönsä muistutti minulle kaiken aikaa erästä virttä, jonka lauloimme: 'Voi, kuinka avara on pakanain valtakunta', ja hänellä oli päässään sellainen suuri, leveälierinen huopahattu, joka aina valahtaa viistoon. Ja herra Burch puhui kauniisti Syyrian pakanoista, ja laulut sujuivat hauskasti, ja kolehtihaavissa näytti olevan noin neljäkymmentä senttiä, kun se tuli meidän puolellemme. Mutta sillä ei voitaisi pelastaa edes pakanalasta, vai mitä? Sitten herra Burch sanoi, että jos joku sisarista tahtoisi majoittaa heidät, niin he jäisivät tänne huomiseksi ja pitäisivät vielä pienen kokouksen jonkun kodissa, ja rouva Burch panisi syyrialaisen puvun ylleen ja he näyttäisivät hauskoja ulkomaalaisia esineitä. Sitten hän odotti ja odotti, eikä kukaan hiiskahtanutkaan. Ja herra Burch toisti saman uudelleen, ja selitti, minkä vuoksi hän halusi viipyä, ja jokainen näki hänen pitävän sitä velvollisuutenaan. Juuri silloin rouva Robinson kuiskasi minulle, että lähetyssaarnaajat tulivat aina kivitaloon silloin, kun isoisä eli, ja ettei isoisä koskaan sallinut heidän mennä yöksi muualle. Minä en tiennyt, että tädit olivat lakanneet ottamasta heitä vastaan, vaikka eihän täällä ole ollut ketään matkustavia pappeja muulloin kuin yhtenä sunnuntaina minun aikanani. Sen vuoksi minä luulin, että minun täytyy kutsua heidät, kun ei täti ollut siellä eikä voinut itse pyytää heitä, ja kun täti oli sanonut, että minun täytyy edustaa perhettä."
"Mitenkä sinä teit sitten? Menitkö sinä esittämään itsesi, kun ihmiset poistuivat salista?"
"En, minä nousin kesken kokouksen. Minun täytyikin tehdä niin, sillä herra Burch alkoi loukkaantua, kun ei kukaan puhunut mitään. Sen vuoksi minä sanoin: 'Minun tätini, neiti Miranda ja neiti Jane Sawyer tulisivat iloisiksi, jos te tahtoisitte tulla kivitaloon, niinkuin lähetyssaarnaajat tekivät silloin kun isoisä eli, ja tädit pyytävät minua esittämään tervehdyksensä'. Sitten istuin jälleen, ja herra Burch rukoili isoisän puolesta ja sanoi häntä Jumalan mieheksi ja kiitti Herraa siitä, että hänen henkensä yhä eli hänen jälkeläisissään (hän tarkoitti tätejä) ja kiitti siitä, että tämä kunnon vanha talo, jossa monet veljet olivat kokeneet lohdutusta ja saaneet apua ja josta monet olivat lähteneet voimistuneina uusiin taisteluihin, oli yhä edelleen vieraanvaraisesti avoinna muukalaiselle vaeltajalle."
Toisinaan, kun taivaankappaleet ovat tietyissä asemissa, on pelkkä luonnollisuus kaikkein täydellisintä taidetta. Sanat tai teot, joissa ei ole mitään vaikutuksen tavoittelua, tuntuvat innoituksen henkäyksiltä.
Vuosikaudet oli Miranda Sawyer pitänyt eräät sielunsa portit tiukasti suljettuina, vaikkakaan ne tosin eivät olleet sulkeutuneet äkisti, vaan vähin erin ja hänen täysin siitä tietämättään. Jos Rebekka olisi tahallisesti kolkutellut näitä portteja vaikkapa päivittäin, hellittämättä ja vaikka kuinkakin taidokkaasti, ei hän kuitenkaan olisi päässyt koskaan sisälle, kielletylle alueelle. Mutta nyt, heidän kenenkään sitä aavistamatta, alkoivat portit kääntyä ruosteisilla ja jäykillä saranoillaan. Rebekka oli käyttäytynyt siten kuin diakoni Israel Sawyerin tyttärentyttären tulee käyttäytyä ja täten epäämättömästi osoittanut, ettei hän sittenkään ollut pelkkä "Randall kiireestä kantapäähän", niinkuin oli otaksuttu.
"No niin, kyllä huomaan, että sinun oli pakko tehdä näin, Rebekka", sanoi hän, "ja myönnän, että esitit kutsun niin kauniisti kuin sellaisessa tilaisuudessa saattaa tehdä. Toivoisin, että Jane täti ja minä emme olisi näin kylmettymisen runtelemia; mehän emme pysty nyt mitään puuhaamaan. Mutta tästä huomaat, Rebekka, kuinka järkevää on pitää talo aina puhtaana ja hyvässä kunnossa, olipa se tyhjänä tai asuttuna, ja kuinka mainiota on, kun ruokaa on aina varattu enemmänkin, niin ettei tarvitse hätääntyä, tapahtuipa sitten mitä hyvänsä. Kokouksessa oli puoli tusinaa ihmisiä, jotka olisivat voineet majoittaa Burchit aivan huoletta, mutta he olivat joko liian saitoja tai laiskoja. Miksi sinun lähetyssaarnaajasi eivät tulleet tänne heti sinun mukanasi?"
"Heidän täytyi lähteä asemalle noutamaan tavaroitaan ja lapsiaan."
"Onko heillä lapset mukana?" älähti Miranda.