Kaukana, kaukana seetripuu päivän nousuhun havahtuu.
VINETAN KELLOT
I
Pium, paum, pium, paum —
Kuuletko? Allamme meressä kellot soivat kuolleen kaupungin. Kerran aamulla kauan, kauan sitten uppos se aaltoihin.
Pium, paum, pium, paum -—
Syvällä, syvällä sinisen ulapan alla Vinetan kellot lyö, malmiset kellot ylitse hautain, joita ympäröi äänetön yö.
Pium, paum, pium, paum -—
II
Mun sydämeni, ystävä, lie meri äärtä vailla, et sinä enkä minä rantaa nähdä voi, ja syvyydessä uponneitten kirkonkelloin lailla, ah, vanhat laulut malmisoinnun soi.