— En minä huoli olutta, kun ei ole jano eikä palava, selitti Antti.
— Tule sitte muuten, vai itketkö salonkimaksua, pisti Kustaa puolestaan.
— En aijo vielä yhden markan mies olla, vaan minua ei, suoraan sanoen, huvita herrain seurassa matkustaminen.
— Ole nyt joutavata, houkutteli Kustaa, onhan ne melkein kaikki jonkun verran tuttuja, ja sinä sitä paitsi sen verran lukenut ja tietävä, että pystyt keskustelemaankin, jos niin tarvitaan.
— Sinä et käsitä minua, sanoi Antti. Käypäs tuohon istumaan, niin koetan selittää.
— Saas kuulla, sanoi Kustaa ja istuutui.
— Sinä sanoit puollustukseksi herrain seurassa olemiseen meidän luvut ja tiedot.
— Niin sanoin.
— Minkä arvon sinä luulet niiden antavan meidän luvuille ja tiedoille, kun niillä ei ole tutkintoa suoritettuna. Tutkinnot ne tekevät ihmisen sivistyneiden seuraan soveliaaksi.
— Sinä puhut kateudesta, mutta minäkin pidän arvostani.