Pekan kertomuksen loppupuoli sai meidät kummituksilla nauramaan, vaikka alkupuolta kuunneltiin mitä suurimmalla jännityksellä ja ilman selityksettä olisi jäätynä siihen varmaan uskoon, että kummitus on pyörittänyt rukkia.
Kauppaneuvoksen rouvan juhlapäivä.
Kirj. Otto Tuomi.
Tapansa mukaan nousi kauppaneuvos Ekbom kl. 1/2 6 aikana. Hän pukeusi tavalliseen aamupukuunsa: vanhoihin housuihin, joiden takapuolet olivat nahkasta, suoraan, laajaan nuttuun, jonka hihoissa oli paikat kyynärpäissä, ja vanhoihin leveäkärkisiin kenkiin, joissa oli paksut moninkertaiset pohjat.
Pukeutuessaan hän tavattomasti ryki, sillä hänellä oli omituinen kiusallinen vaiva kurkussa, jolle lääkäritkään eivät olleet mitään taitaneet. Tästä rykimisestä heräsivät aina piijat kamarissaan yhden huoneen ja kahden seinän takana ja kiiruhtivat toimiinsa.
Pukeuduttuaan meni hän ruokasalin lävitse kyökkiin, astuen täydellä painolla, ja yhtään varomatta löi ovet kiini jälkeensä. Kyökistä juoksi piika piikakamariin, toisella kädellään kannattaen alushameitaan, toisella suojellen avonaisia rintojaan. Hän oli alushameisillaan tehnyt teekeittiöön tulen että kauppaneuvos huomaisi jo oltavan valveilla. Muuten tuli aina kauppaneuvos kyökkiin ja sanoi:
— Tytöt, on jo aika nousta!
Kauppaneuvoksen tehdessä tämä kiertokulkunsa heräsi tavallisesti rouvakin huoneessaan salin takana konttoorin vieressä, tai jos hän ei ennen herännyt, niin heräsi hän nyt siitä, kun kauppaneuvos veti suurta seinäkelloa seinän takana konttoorissa. Siellä vielä makasi Feeliks, hänen poikansa edellisestä naimisesta. Feeliks oli tylsämielinen, ei ollut voinut lukea ja sen tähden oli jäänyt konttoorin vahdiksi ja asiain kävijäksi. Kauppaneuvoksen tullessa heräsi hän, käänsi päätään ja tuijotti isäänsä kulmainsa alla kuin tuntemattomaan henkilöön, mytistellen suutaan. Hän oli muuten kauppaneuvoksen näköinen, vaan piirteet kasvoissaan olivat elottomat, katse tylsä. Feeliks nousi ja alkoi pukeutua sillaikaa kun kauppaneuvos avasi konttoorin akkunan tuulettamista varten ja tarkasti lämpömittaria ja ilmapuntaria. Talon koira ”Morre”, joka makasi keskellä lattiata, nousi istumaan ja unissaan haukotteli.
Kohta oli teekin valmis, jonka juotuaan hän otti turkkinutun päälleen ja meni konttoorin läpi ulos, Morre venytellen jälessään. Konttoorissa Feeliks veteli pitkällä luudalla lattiaa.
Kauppaneuvos teki kierroksen ympäri kartanon, tarkastellen kaikkialla. Joka kohdasta oli hänellä muistuttamisia ja valittamista. Milloinkaan ei tahdottu tehdä hänelle mieliksi, koskaan ei tehty niin kuin omaa työtään, vaan niinkuin vieraan ja sillä tavalla hänet pian hävitettäisiin, jos hän ei jaksaisi vielä tarkastaa kunkin töitä. Osansa saivat sekä piijat että rengit, päiväläiset ja muut kasakat.