Klo 7 ajoi hän tehtailleen. Musta suuri ori kiidätti lemmon kyytiä ja Morre laukata vunttasi rinnalla. Morre palveli ehdottomasti kuuliaisena isäntäänsä, vaan kestään muista se ei välittänyt. Se vetelehti sekä päivät että yöt konttoorissa, jossa se makasi Feeliksen kanssa, eikä juuri milloinkaan muulloin liikkunut kuin minkä kauppaneuvoksen matkassa. Häntä se seurasi kuin ajutantti kenraalinsa rinnalla, virallisesti ja arvokkaasti, mutta sai ainoastaan harvoin käden taputuksen.
Sillaikaa tulivat konttoristit toimeensa kl. 1/2 8. Säntilleen he tulivat konttooriin, vaan kauppaneuvoksen poissa ollessa he vähän laiskottelivat, laskivat leikkiä ja narrasivat Feelistä. Kun Feeliks tuskastui, uhkasi hän aina kaivata kauppaneuvokselle.
— Mikset sinä koskaan kaipaa isällesi? kysyivät toiset.
Mutta Feeliks ei sanonut koskaan syytä siihen, miksi hän isäänsä kutsui noin arvonimeltään. Sen teki hän kai suuresta kunnioituksesta.
Kauppaneuvoksella oli suuri huoli viinan puhdistajasta. Entinen hyvä oli kuollut ja hänen jälkeensä oli jo kolmas koetuksessa. "Jos minä en saa parempaa puhdistajaa, saan minä lyödä rukkaset lautaan ja lähteä keppi kädessä maantielle", ja oli hän sanonut edelliselle ja samaa hän valitti nykyisellekin puhdistajalle.
Konttoorissa konttoristit haukottelivat ja venyttelivät kädet niskassa, vaan kun kauppaneuvos tulista kyytiä vilahti akkunain ohi, sai jokainen ikään kuin töykkäyksen kylkeensä, leikki taukosi ja kynät rupesivat rapisemaan paperia vasten.
Kauppaneuvos meni kamariinsa, jossa hän selaili muistikirjaansa. Eräässä läheisessä huoneessa lapset aterioitsivat ja tinkivät pitämään kovaa ääntä, vaan äitinsä heitä alituiseen varoitti. Piti olla hyvin hiljaa, kun kauppaneuvos oli kamarissaan, muuten tuli hän ovelle, katsoi vihaisesti rouvaansa ja sanoi: — Eikö kukaan saa hillityksi noita lapsia, että saisi olla rauhassa! Vaan kun he olivat hiljaa, tuli kauppaneuvos aikanaan heidän luokseen, sanoi hyvän huomenen ja mahdollisesti vähän hymyilikin lapsille. Rouva seisoi lasten takana kuin lapsen piika, joka pelkää muistutuksia lasten hoidosta.
Rouva oli kolmen lapsen äiti. Hän oli ennen ollut kaupppaneuvoksella "sisäneitsyenä" ja hoitanut kivuliasta rouva-vainajata, kauppaneuvoksen edellistä vaimoa. Hän oli ollut lasten hoitajanakin, ja kohta kun kivulias rouva oli silmänsä sulkenut, oli hän lisännyt perhettä yhdellä terveellä, reippaalla pojalla, joka oli niin kauppaneuvoksen näköinen, ettei sitä vastaan kukaan kyennyt väittämään.
Kauppaneuvos oli arvostaan pitävä mies ja oli tottunut vastaamaan teoistaan. Kaikkien ihmeeksi otti hän sisäpiikansa vaimokseen. Mutta häät olivat pienet, ei niinkuin ennen. Vaan hän oli korottanut vihityksi puolisokseen sen, jonka hän oli alentunut viettelemään, ja tehnyt hänen lapsensa lailliseksi perillisekseen.
Oli ennen puhuttu "kauppaneuvoksen Almasta", jolla käsitettiin kepeäkenkäistä, hauskan näköistä naista, jolla oli kylliksi ylevä käytöstapa säästääkseen hänet renkimiehiltä ja käsityöläisiltä kauppaneuvoksen lapsenhoitajaksi.