Helena ei ollut vähän kummissaan siitä, että kuningatar näytti siveellistä tyytyväisyyttä markiisin tuomiosta. "Majesteetti", uskalsi hän vastustaa, "jos tuo markiisi-poloinen kumminkin on syytön, jos herra Galeas Salvius karkasikin hänen kimppuunsa.”
"Tuomio on joka tapauksessa oikea", keskeytti Kristiina tulisemmin kuin muutoin oli hänen tapansa. "Ryöväri ei Galeas Salvius ollut, hän oli oppinut — tosin oppinut, joka… Jos oli päälle karkaaja, silloin oli hänellä syynsä hyökkäykseen."
"Ja mikä olisi syy ollut, Majesteetti?" kysyi Helena.
Kuningatar nauroi ylenkatseellisesti ja sanoi pilkallisesti: "Kummallakin oli luonnollisesti rakkausjuttuja! Rakkausjuttuja ja aina vaan rakkausjuttuja! Ikäänkuin ei olisikaan muuta parempaa tekemistä! Nyt heillä on kumpaisellakin palkkansa ja sen ovat kumpainenkin ansainneet."
Helena katseli salavihkaa hallitsijatartaan ja sanoi sitte arasti ja hienolla hymyllä:
"Majesteetti on julma rakkautta kohtaan, julma ja puolueellinen. Minkätähden olisivat runoilijat lauluissaan niin huikaisevilla väreillä ylistäneet rakkautta korkeimmaksi maailmassa?"
"Runoilijat etsivät ainoastaan kiitollisia aineksia omituisille hengen lahjoilleen. Ja arki-ihmisten alhaiset himot ovat luonnollisesti heille kiitollinen aine, kuten filosoofeillekin, jotka eläimiäkin tutkivat. Mutta minkätähden sinä niin kiivastut — olisitko…”
"En, hyvä Majesteetti — en tunne rakkautta, puolustan sitä vain, kun Majesteetti sitä tuomitsee. Majesteettikaan sitä ei vielä tunne. Mutta jos eräänä päivänä tulette sen tuntemaan —"
Kuningatar purskahti nauruun.
"Olet lapsi! Mutta lapsenkin pitäisi huomaaman… Missä olisikaan se mies, joka minut rakkauteen käännyttäisi? Myöskin henkisesti korkealla oleville miehille on rakkaus leikkiä ja nainen, joka on rakkauteen taipuvainen, leikkikalu. Miehet tarvitsevat leikkikaluja ja meiltä koetetaan soaista silmät, kuvitella meille jotakin löytyväksi, mitä ei olemassa ole, siinä mielessä että olisimme taipuvaiset heitä palvelemaan. Minä ja rakkaus! Lapsi, lapsi, mitä on mennytkään päähäsi! Siitä voisin miltei tuntea itseni loukatuksi. Mutta puhelkaamme muista asioista! Olen päättänyt näyttää teille, etten ole mikään hiuskarvan halkasija ja ettei minulla ole mitään muistuttamista huvia vastaan, jos sillä vaan tarkoitetaan jotakin järjellistä tahi edistetään korkeaa ajatusta. Ainoastaan tarkoituksen mukaisuuden puute minua vihoittaa sekä tavallinen huvin himoitseminen. Olen juuri lukenut neuvonantajieni Meibomin ja Kauden kirjoitelman vanhojen kreikkalaisten soitannosta ja tanssista, mainion teoksen, joka on minut hurmannut. Niinpä siis — teidän pitää saaman tanssijaiset, mutta tahdomme tehdä vanhan Helleksen eläväksi! Naude antakoon opetusta muutamille soittajille tetrachordan käyttämisessä ja Meibom tulee tanssia johtamaan. No, lapsi, mitä sanot sinä?"