Kristiina oli ääneti. Vasta hetkisen kuluttua sanoi hän tyynesti, totisesti ja varmasti, mutta ilman kylmyyttä:
"Tuomarit ovat tehneet oikean tuomion, enkä tule siinä mitään muuttamaan. Nouskaa ylös ja ajatelkaa, että mies, jonka hyväksi puuhaatte, on murhannut ihmisen ja ajatelkaa myöskin, ettei noiden molemman väliseen riitaan voi olla mikään muu syynä kuin taasenkin joku rakkausjuttu."
Donna Luisa oli seurannut kehoitusta nousemalla ylös ja näytti siltä kuin olisi hän oitis muuksi muuttunut. Ei hän enää itkenyt eikä enää vapissut. Jotakin uhkan kaltaista oli hänen piirteissään ja kumminkin jotakin parempaakin kuin uhkaa, hänen silmistään loisti nyt vielä enemmän kuin ennen marttiiranaisen ylevyyttä.
"Kaikkivaltias suokoon tämän julmuuden anteeksi", sanoi hän miltei tyynesti. "Teidän Majesteettinne ei tunne rakkautta, muutoin te uskoisitte uskollisuuteen. Roche Talmontin markiisi on surmannut tuon ihmisen puolustaessaan itseään. En tiedä minkätähden, mutta otan kumminkin valalleni, ettei hän ole kestäkään toisesta naisesta pitänyt. Onko minun sallittu tavata sulhastani?"
Kuningatar tarttui kelloon ja kutsutti yhden vahdissa olevista upseereista luokseen.
"Saattakaa Donna Luisa de Mendez vankilaan", sanoi hän tälle. "Sanokaa päällysmiehelle, että sallin tämän naisen puhutella Roche Talmontin markiisia niin kauvan kuin häntä haluttaa, ilman vieraita miehiä. Puhuttelu tapahtukoon yhdessä valtiovankien kamarissa. Ja kolmen päivän aikana auringon noususta auringon laskuun sallin näin tapahtuvan." Sitte osotti hän keveällä käden liikkeellä, että Donna Luisa sai mennä ja tämä teki sanattoman kumarruksen ja seurasi upseeria.
* * * * *
Kristiina palasi Helena de la Gardien saattamana omiin yksityishuoneisiinsa. Hän ei virkkanut mitään, mutta kasvonsa ilmaisivat, että henkensä oli kiihkeässä toiminnassa. Yhtäkkiä seisattuen sanoi hän:
"Jos salaista käytävää käytämme, voimme olla vankilassa ennen donnaa."
Helena katsoi häneen kummastellen. "Mitä mielii Teidän Majesteettinne tehdä?"