"Tahdomme tutkia rakkautta, lapsukaiseni", sanoi Kristiina pisteliäästi. "Mutta joutuin! Voit saada vaippani. Joudu nyt!"
"Majesteetti", väitti Helena vielä kerran pelokkaasti vastaan, mutta kuningatar loi häneen yhden noita silmäyksiä, joiden edessä miesten moisten kuin Oxenstjernan ja Torstenssoninkin vastustus raukesi tyhjiin. Sellaisina hetkinä muistuttivat hänen kasvojensa piirteet, ryhtinsä, koko olentonsa niin merkillisellä tavalla hänen suurta isäänsä, että kaikki notkistui. Oli kuin olisi Kustaa Aadolfin lannistamaton henki yhtäkkiä ilmi eläväksi vironnut.
Kristiina kävi vaatteushuoneessaan ja otti ylleen yhden niitä ratsastusvaippojaan, joita hän tavallisesti kantoi päällyspukunaan. Sitte pani hän turkkimyssyn päähänsä, ja hovineitsyenkin oli valitseminen vaippa ja myssy, ja tuskin viittä minuuttia myöhemmin seisoi kuningatar jo vankilan päällikön edessä, joka oli joltisestakin hämillään niin odottamattomasta vierailusta. Kuningatar toisti sen tehtävän, jonka vähää ennen oli antanut vahtivalle upseerille, ja kysyi sitte, olivatko valtiollisten vankien kaikki kammiot varustetut tarkastelu-luukuilla.
Päällikön vastattua tähän kysymykseen myöntävästi, käski kuningatar viemään Roche Talmontin parhaaseen semmoiseen kammioon ja jättämään hänet sitte sinne kahden kesken Donna Luisan kanssa.
"Myöskin toivon", pitkitti hän, "että kaksi hyvää ateriaa ynnä viiniä viedään heille sinne… ja nyt viekää meidät siihen loosiin, josta käsin voimme nähdä ja kuulla kaikki, mitä kamarissa tapahtuu."
Päällikkö kumarsi äänettömänä, näytti siltä kuin ei olisi osannut mitä sanoa. Hän johti kuningattaren pieneen huoneeseen. Helena huudahti hämmästyksestä, kun päällikön juuri sulettua tuon ikkunattoman huonepahaisen huomasi sen eräässä seinässä olevasta aukosta vangittujen huoneen.
"Mutta täältä meidät huomataan, majesteetti", sanoi hän.
"Se on mahdotonta", vastasi päällikkö. "Luukut ovat niin hyvästi salattuina seinäpeitteiden koristeisiin, että niitä tuskin mitenkään voi nähdä. Sitäpaitsi on täällä niin hämärä ja vaikka vanki olisi löytänytkin luukun, ei hän kumminkaan voisi mitenkään huomata, mitä täällä tapahtuu."
Kristiina ilmaisi tyytyväisyytensä ja lähetti sitte päällikön pois.
Hiukkasen aikaa sen perästä nähtiin, miten vankihuoneen ovi avautui ja markiisi vahtimiehen saattamana astui huoneeseen.