"Täällähän on viehättävää", sanoi Roche Talmont melkein iloisesti, käydessään tuohon valoisaan, ystävälliseen koppiin. "Voipi nähdä sinitaivaan, ja todellakin, puut ovat jo käyneet vihreiksi! Täällä on minun siis asuminen — kunnes…?" Hän teki kädellään liikkeen poikki kaulansa ja kasvonsa olivat niin rauhalliset kuin olisi kysymyksessä ollut vain joku pila. Muutoin oli hän ainoastaan hieman muuttunut, oli vain käynyt jonkun verran kalpeammaksi.
Vahti nyykäytti päätään ja jätti sitte huoneen. Kuultiin raskaan salvan työntyvän ovelle mutta ainoastaan muutamia minuutteja kului kun ovi aukeni uudestaan. Huudahdus, joka kiihdytti kuuntelijain verien juoksua — vielä toinen — ja Donna Luisa makasi markiisin sylissä. Hetkisen kuluttua irroitti tämä hänen käsivartensa olkapäiltään, otti hänen kätensä omiinsa ja katsoi häneen hellästi.
"Lapsi raukka!" sanoi hän. "Oletko todellakin sinä itse? Ensin luulin näkeväni unta."
"Isäni on kuollut, Fiilip", sammalsi tyttö, "kaikki esteet ovat raivatut tieltä. Saavuin, muassani kirje prinsessalta kuningattarelle."
Roche Talmont puristi huulensa hampaittensa väliin ja keveä varjo lennähti hänen kasvoilleen. Sitte veti hän vapisevaa tyttöä käsistä, asetti hänet tuolille istumaan ja otti toisen tuolin vierelle itselleen. Musta pitsihuivi oli valunut Donna Luisan hartioille ja putosi nyt kokonaan maahan. Kuningatar huomasi hontelon, mutta täydelleen kauniin vartalon. Roche Talmont silitteli hyväillen tytön mustaa tukkaa ja vei sitte hänen kätensä huulilleen.
"Tiedät kaiken?"
Nyt virtasivat kyyneleet yhtäkkiä Donna Luisan silmistä, nyyhkyttäen nojausi hän Roche Talmontiin, painoi päänsä hänen syliinsä ja pani käsivartensa hänen ympärilleen.
Tämän otsa synkistyi. Kyynel herahti varkain hänen kasvojaan myöten alas partaan.
"Jospa et olis minusta mitään kuullut!" sanoi hän tukahtuneella äänellä. "Mielelläni tahtoisin kärsiä kaikki maailman kidutukset, jos sillä voisin pelastaa sinut tästä tuskasta, rakas lapseni. Mutta rohkaise mielesi. Kaikki ei vielä ole kadoksissa. Kuningatar voi minut armahtaa."
Donna Luisa pudisti päätään epätoivoisesti.