"Tuosta julmasta naisesta elä mitään toivo! Olen maannut hänen jalkojensa juuressa ja rukoillut edestäsi, mutta se oli turhaa."
Roche Talmont huokasi ja Donna Luisa nousi seisoalleen, ikäänkuin olisi tuntenut tarvetta katsoa hänen silmiinsä. Tämä nojasi hänen kasvonsa rintaansa vastaan ja silitteli häntä, kuten lasta rauhoitetaan. Huulillaan majaili hymyily ja äänensä kaikui jälleen varmana ja iloisena.
"Kantakaamme tyynesti mitä osaksemme on määrätty", sanoi hän. "Rakastan elämää ja jätän sen sitä suuremmalla kaiholla, kun olen sinut löytänyt. Myöskin surettaa minua, kun en voi valaista tätä pimeyttä, enkä kunniaani pelastaa. Mutta en pelkää kuolemaa, olen joka hetki valmis ottamaan sen vastaan ja kävisin naurusuulla sen eteen, ellei minulla olisi sinua!"
"Tulen kanssasi kuolemaan, Fiilip", kuiskasi Donna Luisa.
"Ei, ei! Se olisi rikos ja säilyttäisi raskaan taakan hartioilleni. Ja miksikäpä kuollakaan? Kun ensimäinen tuska on ohitse, tulee niin olemaan kuin olisin luonasi. Kuvani tulee alati sinua ympäröimään, eikä milloinkaan tule mikään varjo, mikään sattuma lempeämme himmentämään, mikä kyllä muutoin niin usein tapahtuu. Kuolema ei ole mikään kuolema rakkauden edestä, Luisa, ja kuta kauvemmin elät, sitä kauvemmin elän minäkin, sillä minun sieluni on sinun sielussasi."
Donna Luisa katsoi häneen ja kyyneleistä vielä kosteissa silmissään välähti omituinen tuli.
"Oi Fiilippini, jos kuningatar kuulisi sinun noin puhuvan, mahtaisikohan hän sinua silloin vielä edelleenkin pitää pahantekijänä?"
"Olen tehnyt rikoksen", vastasi Roche Talmont, "ja tuomio on tosin ankara, mutta ei väärä. Minun olisi pitänyt ainoastaan häätää luotani päällekarkaajani; mutta jouduin vihan vimmaan ja oitis työnsin miekkani tuon miehen ruumiiseen. Kenties olisi kuningatar mieluumminkin laupeuteen taipuvainen ellei tässä olisi kysymyksessä vanhan ruotsalaisen aatelissuvun jälkeläinen. Vierasten hallitusta ei katsota laupein silmin ja maan aatelisto on vallanhimoinen eikä rakasta Kristiinaa, se tuskin taitaisi hänen edessään taipua, ellei hän olisi Kustaa Aadolfia tytär. Kristiina on kylläksi järkevä, ettei tätä myöntäisi ja jos minut tavottaa lain koko ankaruus, niin olen kukaties ainoastaan valtioviisauden uhri."
Donna Luisa pudisti rajusti päätään.
"Olet liijan hyvä Fiilippini. Puolustat vielä tuota sydämetöntä naista. Mutta tahdon kostaa hänelle puolestasi. Niin, elää halajan, mutta ainoastaan pelastaakseni kunniasi, ja rangaistakseni niitä, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet."