"Kenen filosoofin koulussa olette tuon oppinut, herra markiisi?" kysyi hän ylenkatseellisesti.
"Majesteetti", vastasi markiisi, "minulle on elämä sen opettanut. Koettelemus on kyllä usein tullut eteeni, mutta jokainen pieni hairahdus on maksanut minulle tunnon vaivoja, jotka minulle tulivat opettajiksi. Kaikkivaltias olisi kyllä luonut vaimot voimakkaammiksi, ellei olisi tietänyt, että meidän rakkautemme täytyy heitä palvella."
Kristiina oli kääntynyt hänestä ja keskeytti nyt hänet kylmäkiskoisesti: "Kylläksi, herra markiisi, palatkaa vankilaanne! Tulen neuvonantajineni punnitsemaan mitä vielä on asiassanne punnittavaa."
Sitte, ilman että hänelle olisi silmäystä omistanut, astui kuningatar pari askelta ovelle päin.
Mutta mielenkiihko, johon hän oli joutunut, ei sallinut hänen ajatella outoa asuaan. Jalkansa kietoutuivat laahustimeen, hän kompastui ja olisi langennut, ellei Roche Talmont olisi ehtinyt saada häntä syliinsä. Roche Talmont piti käsivartensa hänen vyötäistensä ympärillä, ja kun kuningatar kohosi ylös, nojautuen hänen rintaansa vasten, tunsi hän hänen hengityksensä otsallaan. Ja tuossa silmänräpäyksessä olivat kasvonsa, hartiansa, niskansa purppurapunan vallassa, rintansa aaltoili myrskyisenä, hänen tajunsa näytti katoavan. Helena de la Gardie riensi myös hallitsijattarensa avuksi; mutta kuningatar hänet nähtyään toipui heti entiselleen. Hän riuhtasiin irti, hengitti syvään ja katsoi pyörryksissä, kuten unesta havaiten kumpaiseenkin. Hän huomasi, että kumpikin oli tullut kuoleman kalpeiksi, ja näki markiisista, että tämä oli hänet ymmärtänyt — että tämä tiesi, miten lähellä yhtä maailman mahtavaa valtaistuinta hän tällä hetkellä oli ollut.
"Kiitän teitä, herra markiisi", kääntyi kuningatar vapisevalla äänellä häneen. "Ja vielä yksi asia. Luulen, ettei oppinne kaikkiin sovellu. Mutta tahdon teidän elävän ja vapaana olevan. Käykää linnaanne jälleen ja odottakaa, kunnes teidät vapautetaan."
Roche Talmont polvistui ja huulensa koskettivat kuningattaren pukua.
"Palatkaa kotimaahanne ja onni olkoon kanssanne", pitkitti tämä vaivoin.
Sitte ojensi hän hänelle kätensä suudeltavaksi, Helena näki hänen vapisevan ja näki myös kostean kimaltelun Roche Talmontin silmissä. Hän ei voinut täysin punnita näiden minuuttien merkitystä ja ratkaista seurauksia, mutta kyyneleensä tulvasivat häneltä kumminkin kasvoja myöten alas, kun hän kuningatarta seuraten vastaanottohuoneesta poistui.
* * * * *