— Se tuo mahtaa olla. Mitenkäs paljon tässä lehmiä elätetään?
— Ei tässä omilla heinillä elätä, kuin kaksi sarvikasta, vaan kun on heinäntekoaikana yöllä liikkeessä, niin sillä lailla viepi kolmetkin.
— Miksikä yöllä?
— No hitto. Hyväpä se lienee toisen niitylle päivällä mennä, vaan kun yöllä soutaa veneineen isäntätalon niityn rantaan ja nostelee rukosen sieltä, toisen täältä veneeseensä, niin siitä ei tiedä mitään, eikä se suureen kokoon tee suurta lovea.
— Onpa mainio mökkiläinen isännällä, kiittelivät vieraat naurahdellen.
— Läheinen tässä olen itseäni kehumaan, vaan sen sanon, että jos muutkin mökkiläiset olisivat vähän virkeämpiä hämärän aikoina, niin eivät tarvitsisi talvikausia könytä pussin ja kelkan kanssa milloin jyviä, milloin heiniä rukoilemassa.
— Niitä pitäisi neuvoa.
— Ei niistä tuhmista tule sen viisaampia neuvomallakaan.
Muutamat metsästäjät alkoivat jo kiirehtiä toi sen ruokapaikan etsintään, taikka jatkamaan jahtia.
— Mikäs siihen on syynä, kun näillä saarilla on niin vähän jäniksiä? arveli vielä joku ennen lähtöä. Koirat kyllä ajaa, vaan ei niitä saa ampua kuin silloin tällöin.