—Mutta jos siinä on se esteenä, että sinä liika tarkasti seuraat läksyn sanoja, arveli Iida.
—Sittenhän en osaisi mitään vastata, jos en sanoja muistaisi, epäili
Aliina.
—Eipä sitä tiedä, sanoi Iida. Heitäpäs kerran vähän vähemmälle luvulle ja ajattele enemmän sitä asiata, josta luet.
—Mutta minäpä en malta heittää vähälle, jos vaan on aikaa.
—Minä heittäisin halulla, nauroi Iida,—ja lukisin mieluummin muita kirjoja. Ja sinä hyvin kyllä saatat läksyjesi lomassa lukea, kun on niin hyvä muisti, eikä ole muuta työtä. Minä haen yhden sisareni kirjan sinulle.
Aliina ei osannut käskeä eikä kieltää, jäi vain uteliaana odottamaan.
Ja kohtapa hänellä oli kädessä paksu kirja.
—Eihän tämä tule tänä talvena luetuksi, epäili hän.
—Ei siinä monta päivääkään mene, kun alkuun pääsee, sanoi Iida.
—Mistä »Helenan perheestä» tässä kerrotaan? kysyi Aliina.
—Se on vaan kertomus niiltä ajoilta, kun ristinuskoa vainottiin.