—Onpa siinä sekin, sanoi Auvinen lyhyesti, jääden kuulostamaan.
—Niin, vaan minä jaksan hoitaa toisen puolen, ja antakaahan koettaa, houkutteli Aliina.—Jos en jaksaisi, niin ottakaa sitten tuonnempana aikaa toinen.
—Sitä minäkin tässä ajattelin, että otetaan sitten talvella toinen, jos Aliinalle käypi liian vaikeaksi, yhtyi emäntä esitykseen.
—Se on semmoista retustelemista hakea keskellä vuotta palvelijoita, sanoi Auvinen ja lisäsi varovasti:—Kumpaisenko niistä heittäisi pois?
—Kumpaisenko tahtonet toveriksesi, sanoi emäntä.
Aliina näki pääsevänsä voitolle, kun sai valitsemisvallan. Isän läsnäollessa tuntui vähän vaikealta ilmaista ajatustaan, mutta kun sitä odotettiin, sanoi hän:
—En minä huoli Vapusta, se on niin … tyly.
Aliina oli hyvillään, kun keksi niin yksinkertaisen syyn.
Emäntä ei puhunut mitään, odotteli vain mitä hänen miehensä sanoisi. Tämä olisi jo ehkä mielellään heittänyt koko jutun muille, mutta näyttääkseen yhteistä etua harrastavalta sanoi:
—Siinä tulee vahinkoa, kun Vapun palkkaotokset nousevat sen turkinpäällisen kanssa yli tämänvuotisen palkan.