—Eipä ota korviinsakaan minun puhettani.
—Mitä se Vappu siitä välittää, säesti toinen renki.—Sillä on palkka niin hyvässä paikassa, ettei se karise, kun on turkin päällisenä.
—Niin sillä on! äyhkäisi viimein Vappu pidätellyn kiukun koko voimalla.
Samassa tempasi hän kukkaron taskustaan, löi sitä kämmeniensä välissä ja oikein pirullisen raaoin äänenpainoin kerskaili:
—… Vaan elkää luulko että minä siltä kerjäämään joudun: on minun kukkaroni melkein niin täysi kuin teidänkin, ja jos loppuu, niin toista tulee.
Niillä hyvästillään hän sitten meni.
Rengit katsahtivat toisiinsa.
Aliina seisoi tuvan takan ääressä keittämässä kahvia ja pysytteli selin toisiin tuvassa-olijoihin.
Emäntä tuli kiirehtimään kahvia ja kutsumaan Vappua juomaan erojaiskuppia.
—Se jo meni, ilmoittivat rengit.