—Ei, ei, elä anna Iida itseäsi narrata, jouduttautui Aliina kieltämään.
—No minä uskon Aliinaa, sanoi Iida.—Mutta tokko Hiljan sulhanen onkaan täällä?
—On. Ne jäivät tuonne ulos kävelemään.
—Onko sinulla sitten kaksi? ilvehti Iida.
—Ei minulla, mutta tämän…
—Sinä nyt siinä … keskeytti Aliina.—Veljensä kanssa jäi kävelemään.
—Tämä Aliina näkyy olevan kovin arka, nauroi Iida.—Käy sinä Hilja kutsumassa ne tänne.
—Ei nyt kuitenkaan tänne, kun sinullakin taitaa olla kiire.
Tavataanhan niitä siellä arpajaispaikassa.
—Jos niin tahdotte. Mutta nepä odottavat teitä pitkään.
—Antaa odottaa ja sinnehän tästä pitääkin lähteä.