—Miksei sovi, tiuskasi Jenny-neiti.—Senkö vuoksi? Semmoiset kavaljeerit, jotka naisensa solvaamista siivosti kuuntelevat ja mykkinä väistyvät, eivät ole napin arvoisia. Entisajan miehillä kaikkine puutteineen oli edes ritarillisuutta. Tuollaisessa tapauksessa ne olisivat antaneet solvaajalle vasten suuta.—Niin, minä olen vakuutettu, että Aliina tulee pääkaupunkiin. Siellä on tilaisuus edistyä ja omin neuvoin toimia. Mutta nyt odottaessa olisi hyvä lisätä tietoja, ja Iidahan voipi ohjata, kun minä annan neuvoja.
—Mitäs minä kykenisin, sanoi Iida.—Mutta syksyllähän avataan kansanopisto.
—Jaa! ihastui Jenny-neiti. Sehän sopii mainiosti! Sieltä sitten suoraan pääkaupunkiin. Siihen mennessä minä löydän hyvänkin toimialan. Ei ensinkään ansaitse ajatella sitä, mitä on tapahtunut, kyllä minä pidän huolen Aliinan tulevaisuudesta.
Neiti Jenny meni ja jätti toiset keskenään.
—Huuhdo nyt silmäsi vedellä, neuvoi Iida.—Voithan sinä kumminkin vielä lähteä kävelemään, niin etsitään Hilja, sekin näytti jäävän pahoilleen.
—En minä lähde minnekään, sanoi Aliina.—Tulkoon Hilja tänne, jos haluttaa.
—Mutta näinkö sinä aiot erota toisista seuratovereistasi, varsinkin
Augustista? kysyi Iida.
—Se on sama, sillä häpeää se kaiketi tämmöistä seuraa.
—Elä nyt liikaa luule siltä, jos tuo Jenny kiivaudessaan soimasi.
—Näinhän sen itsekin, että Augusti häpesi minun tähteni, ja sitä ei tule tapahtumaan toista kertaa.