Katkera itkun puuska seurasi tätä päätöstä, oli se kumminkin siksi vaikeata ajatella.
XII.
Aliina oli nyt kuin siiville lyöty, kuten sanotaan. Runollisimmilleen päässyt rakkaudenliitto, josta hän oli niin paljon toivonut, sai pahan kolauksen. Kaksi ajatussuuntaa taisteli vastakkain. Pysyäkö arpajaistiellä tehdyssä päätöksessä, vaiko unohtaa kaikki, jos Augusti puolestaan osoittaisi uskollisuutta. Siihen oli vähän toivoa, vaikkakin se oli käynyt hyvästillä ja Hilja lupasi puolestaan selittää kaikki ja vakuutti, että tuon ruojan haukkumisesta huolimatta pysyy Augusti entisellään ja kirjoittaa kuten ennenkin.
Aliina odotti, eikä odottanut. Tuntui kerrassaan suurelta häpeältä saada sulhaselta »rukkaset», mutta jos ei saisi, niin mitä tehdä. Mennäkö vasten nykyistä ajatusta umpisilmin, ajatellen että seuratkoon mitä hyvänsä, mennä täytyy.
Kunpa tulisi kirje … tahi kun ei tulisikaan…
Kului useita viikkoja, ennenkuin tuli. Aliina avasi sen niin jännityksellä, kuin jos se olisi ollut jokin tärkeä, suuri arpalippu.
… Hyvästi on, hymähti hän katsellessaan kirjettä. Lempinimi lyhennyt … niin niin … jokainen sana väkinäisesti kirjoitettu … aivan totta: »kiireinen työaika … väsyttää» … niinhän se tekee … vai »Hiljan häissä tavataan» … ei tavata, kyllä tämän jo uskon…
Aliina nakkasi kirjeen toisten sekaan ja heittäytyi pitkälleen. Vesi ei tullut silmiin, muuten vain pakotti. Nyt ei ollut enää epätietoista, minne on lähdettävä. Koti sai jäädä ikipäiviksi. Sieltä ei kumminkaan tule enää pyytämään kuin jotkin rentut ja nekin ikäänkuin armoissaan. Muistui niin elävästi mieleen Ristjaan.
Aliina eli itseensä sulkeutunutta elämää, ei välittänyt paljon omista eikä muidenkaan töistä. Teki veltosti jotain, jos sattui hyvin kiire, mutta antautui taas uneliaisuuteen: nukkui pitkään, ja kun ei jaksanut nukkua, niin luki kirjojaan tai ajatteli. Äiti huomautteli häntä usein huolimattomuudesta, mutta siitä ei ollut apua. Kerran hän tuli Aliinan kamariin ja istuttuansa ajattelevaisen näköisenä virkkoi:
—Minä olen katsonut, että sinulla taitaa olla ikävä.