— Jyviä nämä ovat ja aivan rehellisesti saatuja, vastasi Anaski ponnistaen eteenpäin.
Metsämiesten kotiin tultua muistui heille vielä äskeinen vastaantulija mieleen ja talon poika kysyi:
— Mistä se Anaski niin suurta jyväsäkkiä veti?
— Meiltä se sai, vastasi isäntä. Oli vielä viimekesäisiä palkkoja vähän ja lisäksi annoin 10 kappaa panttia vastaan.
— Mitä sillä Anaskilla oli pantiksi antaa? epäili poika.
— Luja verkapäällis-turkki, sanoi isäntä painolla, ilmaistakseen ettei hän ole turhasta jyviään antanut.
— Vai verkapäällis-turkki, ihmetteli poika yhäkin. Sietäisi tuota nähdä. Missä se on?
— Sinne minä käskin panna eloaitan naulaan, jossa on minunkin turkkini, sanoi isäntä.
Poika ei saanut rauhaa, vaan meni valkean kanssa katsomaan. Kohta hän palasi sieltä turkki käsivarrella ja sanoi:
— Ei totisesti siellä ole vieraita turkkeja, mutta luultavasti se on tätä isän turkkia käyttänyt panttinaan, koska helma on vieläkin lumessa, niinkuin näette.