— Harvoin minä aivan hyödytöntä työtä olen tehnyt, eikä tämäkään yritys mennyt aivan mitättömiin. Tuossa on markka, joka on tämän yön tienestiä.
Samassa heläytti hän rahan uunin hyllylle.
— No mitenkä veneellinen jauhoja muuttui markaksi?
— Täytyy ottaa häntäkin, kun ei koko härkää saa käsissään pysymään… Sain tämän markan siitä hyvästä, kun en vienyt sitä venettä sen etemmäksi kuin tuonne luotoon asti.
— Mihinkäs oli aikomus viedä?
— Tuonne toiselle rannalle, jossa on hakattu kaski.
— Entä siitä?
— Sinne kaskeen puitten ja risujen alle olisin kantanut joka säkin, niin jopa olisi kelvannut köyhäin talveaan viettää. Nyt ne jäivät kuppien pohjia nuoleksimaan, vaan en minäkään heitä säälittele, mitäs eivät tulleet avuksi.
— Taisi olla viisainta, etteivät tulleet, ja se se olisi ollut viimeinen paha teko Anaskillekin. Sen tekosen tehtyä olisivat vieneet "vanhaan taloon" povariksi, puheli isäntä.
— Jopa täältä olisi joutanutkin, sanoi Anaski köllähtäen kiukaalle lepäämään yötyön perästä. Ahvenetkin ovat herenneet ottamasta onkea ja milläpä enään povanneekaan, sietäisi saada uudet kortit.