Ensimmäinen ilta varsinkin tuntui oudolta tuolla kamarissa. Oli kuin elämässä olisi jonkinmoinen käänne tapahtunut, vaikka ei hän aivan niin ajatellut, mutta jotain sinnepäin. Muistui mieleen Maijan puheet, että nyt ruvetaan vahtimaan. Mitä ne hänestä vahtisivat. Hän katsoi akkunasta aitalle, jossa ovi oli vielä auki. Hänen mielensä kaipasi jotakin, lieneekö kaivannut noita vanhoja tovereja vai sitä tuttua katon rapinaa, jota ei tänne kuulunut, vaikka sataisikin. Hän istui ja ajatteli kaikkea vähäpätöistä, semmoista, jota kahdeksantoista vanha yksinäisessä kodissa kasvanut tyttö voi ajatella. Viimein hän laskeutui levolle. Isän askeleita kuului eteisestä, hän käveli siellä ovia lukkoamassa, minkä päätyttyä kaikki muuttui hiljaiseksi.
* * * * *
Rauhallisen hiljainen on maalaisten sunnuntaiaamu kesällä. Kukin nousee ylös, milloin tuntee unen loppuneen, paitsi vaimoväki, jolla on lehmien lypsy, ja ne, jotka aikovat kirkkoon. Miehet ovat muuten joutilaita ja moni tekisikin nukkumista aamusta iltaan, jos ei itseään tarvitsisi ruokkia.
—Hoi pojat, kahville! herätteli Malinen miehiänsä pyhäaamuna ja jysäytteli nyrkillä seinään.
Itse oli hän jo vaatteet yllä, valkeavartiset pieksut jalassa ja korkea tasapäälakinen huopahattu päässä. Näitä hattuja ei ollut koko pitäjässä monta, sen oli Malinen tuonut sulhasmiehenä ollessaan Oulusta, eikä sitä nyt pidetty kuin kirkossa käydessä ja mitä pitoja sattui olemaan.
—Eikö se uni ala jo loppua. Kahville! kiljaisi hän niin että raikui kartano. Voidelkaa sitten rattaat, minä lähden kirkkoon.
Yksitellen alkoi vetäytyä miehiä piharakennukseen, paitahihasillaan ja tukka pörröisenä. Kahvin juotuaan he asettuivat istumaan päiväpaisteeseen rappusille ja siinä venytellen tuumailivat, että kun olisi aina pyhä ja aina kesä. Malinen tuli kamarista katsomaan, onko ne rengit pyörien voitelussa.
—Tokko siellä ollaan vielä rattaita voitelemassa? kysyi Malinen.
—Onko sinne käskettynä?
—Senkö verran sitä kuultiin! kivahti hän. On sinne käskettynä.
Kuuletteko nytkään. Ja kun se on tehtynä, niin tulkaa tänne kamariin.
Kuulittekos sen!