—Olisi minulle kelvannut olla sielläkin, selitti taluttaja, mutta tämä
Seppälän Aatuhan se kävi kotiinsa kärttämässä moneen kertaan.
—Vai se sitä hommasi! Eikö se saattanut sinne nyt koipeilla, niinkuin ennenkin?
—Eikö tuo olisi koipeillut, mutta sillä on mielessä kuljettaa tänne näitä tämän puolen tyttöjä.
—Kuka niistä niin hyvä on, että oikein niitä varten tanssit muuttaa?
—Tuota kai se Malilan Anna Liisaa etupäässä koettaa saada tänne.
—Joko Malilan Anna Liisa lähtee Seppälän Aatun tanssiin?
—Jospa se lähtee.
—En toki Anna Liisana vanhoja virsujanikaan laittaisi. En katsoisi en sinnepäinkään…
Perille tultua koetettiin miehissä palkita sokealle matkan vaivoja, juottelemalla puoliskuppisia. Pian se leppyikin ja veteli kohta paikan uudistajaisiksi pitkäveteisen, valittelevan »Hukkuneen pojan» valssin, jossa valituksen lomasta kuuluu kutittelevaa rallatusta. Tuo rallatus se tanssihaluisten kantapäitä kytäisytti, niin että tavallisessa kävelyssä pyrki koholle kimmoittelemaan. Sananviejiä laitettiin ympäristön taloihin, niillekin, jotka eivät kuuluneet näiden joutilasten joukkoon.
Malilan talo oli vähän ulompana, ja ilojen puuhaajilla oli päämääränä saada sieltä Anna Liisa tulemaan. Hänen tuloaan ei pidetty varmana paljaalla sanan lähettämisellä, vaan Aatu pani iltamassa hevosen kärryjen eteen ja lähti sisarensa kanssa hakemaan.