—Taitaa tämä puolikunta olla rikkaampaa kuin se meidän seutu, sanoi
Malinen, kun he olivat taas tulleet kamariin.
—Siinähän on, sanoi Keränen.—Onhan ne täällä ennen eläneet, vaikka on näin syrjässä.
—Mikäs nyt on eläessä, sanoi siihen Malinen.—Olet kai sinäkin rikastunut, niin että lienevätkö ennenkään paremmin.
—Vähiä nämä ovat, räpytteli Keränen ja nykytteli päätänsä.—Nyt nykyaikana on mennyt tuo maanviljelys aivan tuottamattomaksi. Ennen sai elolla teetetyksi kaikki työnsä eikä niistä rahapalkoista ollut puhettakaan, niin kuin nyt pitää olla.
—Semmoista se on nyt, vahvisti Malinen.
—Niin, se ensinnä, jatkoi Keränen.—Ja siihen aikaan maistettiin kotona keitettyä viinaa, eikä juotuna näin paljon kahvia.
—Niin oli.
—No, katsopas sitä etua. Rankki jäi omille elukoille ja työmies sai viinan siitä paikoiltaan, eikä mennyt raha kauppamiehille.
—Niin saivat, mutta joivatpa sitten, pirut, paljon.
—Joihan ne, vaan mitä siitä. Tulivatpa kohta työhön, kun kaikki joivat. Entäs nyt: otetaan jyviä ja rahaa ja mennään mökilleen joutilaana niitä syödä kutjottamaan, ja moititaan, että palkat ovat huonoja. Onko väärin puhuttu?