Talonväki huomasi poislähtöhuhakan ja ne panivat kovan vastalauseen, ettei yötä vasten ollenkaan, lähtee ennen vaikka aamulla varemmin. Niiden tahtoa täytyi totella, olisivat ehkä pahastuneet. Tänä toisena iltana keskustelivat ukot vielä monesta asiasta, vaikka Malista tahtoi vaivata tuo Anna Liisan kotiinlähtökiire. Hän ajatteli, että toivoneekohan se hupakko vielä parempaa.
Aamusilla erotessa puristivat apeksiksi aikovat ystävällisesti toistensa kättä ja tekivät monenkertaisia käymäkutsuja.
IV.
—Enpä minä olisi uskonut, että siellä on niin vantera talo, kertoi
Malinen emännällensä kotiin tultua.
Muu väki oli jo käynyt levolle ja he istuivat kahden kamarissa.
—Vai isolta näytti talo, sanoi emäntä.—Mitenkähän se Anna Liisa siihen mieltyi?
—En minä ole häneltä kysynyt, vaan niin tuon luulisi. Mistäpä heitä sen parempia osasi tulla. Mutta saat sinä kysellä sen mieltä, että eihän tuo katsone ylen sitä tarjousta. En minä muuten sitä osaa luulla kuin että mikä kiire sillä lienee ollut sieltä kotiin. Ota sinä siitä selvä ja houkuttele hyvillä puheilla, ei tuota kehtaisi ruveta suoraan pakottamaan.
Näitä neuvoja antaessa tekivät Malisen sieraimet tyytymättömiä liikkeitä. Emäntä lupasi aivan ensi päivinä ottaa selvän asiasta. Muutamia päiviä oli Malinen huoletta, mutta sitten jo kysyi:
—Johan olet puhutellut Anna Liisaa, mitä se sanoo siitä?
—Kyllä minä puhuttelin, ei tuo sano paljon mitään. Itkemään rupesi, kun yhä enemmän kyselin. Lieneekö tuo oikein tervekään, jos tuo sitä pelännee.