—Hm … vai et. No totta niitä on pitänyt olla yhtymäpaikkojakin, ei se ole tullut paljaalla kirjoittamisella. Sano suoraan missä?
Anna Liisa ei ollut kuolemakseen ajatellut, että ne pitää vielä näin peittelemättä kaikki ilmoittaa, ja siksipä oli alkaminen vaikeata.
—Onko ne muistelemisessa, ärjäisi Malinen tulisesti.
—Tuolla hakavesakossa ja…
—Kerro yksi kerrallaan, pysäytti Malinen.—Milloinka siellä hakavesakossa?
—Silloin kun oltiin nuotalla.
—Milloinka sinä olet ollut nuotalla?
—Silloin kesällä, kun te otitte minut tarpomaan.
—Niin, silloinko kerran? Mutta olinhan minä mukana. Etköhän s——a…
—Te laitoitte minut kotiin tulemaan, kun päästiin rantaan.