—Se h——n retkale, se Aapeli, kuuluu nyt asettuneen tälle kylälle olemaan.
—Vai tänne se on asettunut.
Emäntä näki miehensä kasvoista, että vielä sitä sanomista on, näytti vaan pitävän ajatella, sanoisiko vai eikö sanoisi. Asia pakotti.
—Vieläkö sillä Anna Liisalla on ne Ahoniemeläisen kihlat?
—Eikö ne vielä liene, vaikka onhan se taitanut laitella sanoja, että kävisi hakemassa pois.
—Mitä p——a se on niistä ensin ottanut?
—Sitähän minäkin sanoin, vaan kun ne olivat heittäneet puoliväkisin.
—Niinpä menköön sitten, kun on ottanut ja menköön heti, kivahti
Malinen tulisesti.
—Ei tuota toki pakoteta, raukkaa, houkutteli emäntä.—Annetaan olla kotona, jos ei itsemieleistään tule.
—Niin, niin, annetaan olla kotona ja itsensä valita, syttyi Malinen.— Jo tuo nähtiin, mitenkä se valitsee. Eikö tuo liene vaanimassa se entinen s——a, mitäs muuta varten se on tänne tullut. Hyvä siitä taas tulee, kunhan annetaan valita mieleistään.