—Ei neulan saalista ole tässä muilla, ennenkuin minä olen saanut omani pois.
Nimismies tekeytyi juhlalliseksi ja kysyi:
—Onko isäntä Malisella sellaiset paperit, joilla voitte laillisesti näyttää toteen omistusoikeutenne?
—On minulla! vakuutti Malinen kiihtyneellä vihalla. Minun saaliini on suurempi, kuin näiden yhteensä, ja minä olen pannut puhtaat rahat, mutta mitäs nämä, s——n peijuonit.
—Jos teillä ei ole sen tukevampia omistuspapereita, niin saatte pitää suunne kiinni ja puhua säädyllisesti, huomautti nimismies.
Malinen vain kiihtyi.
—Minun suutani ei ole vielä tähän päivään asti tukittuna, eikä, se ollen, tukita vieläkään! Minä, s——a vie, en yhtä vallesmannin roistoa vielä tässä tingassa pokkaa, eikä myödä neulaakaan, ennenkuin minun kirjani joutuvat, tai jos myöt, niin rahat minulle, joka penni.
Nimismies jo suuttui ja seisoalleen nousten lausui:
—Se on nyt, Malinen, sillä lailla, että jos yhdenkään haukkumasanan vielä sanot minua vastaan, niin minä sakotan hyvästi, ja jos minä laittomasti menettelen, niin kysy oikeudelta. Vielä muistutan, ettei pidä tulla minua häiritsemään virkatoimissani, tai muuten käy pahasti.
Samassa lähti hän myyntiä aloittamaan.