—Mitä sinne läksit koko reissuun, kun ei täällä ilman sinua osata mitään tehdä mieleisesti? sanoi emäntä.
—Mistäpä tuota noinkaan sukkelaan saanee rahaa tarpeisiinsa, vastasi
Karvonen.—Luulisi tuon aikaa osaavan…
—Ehkei täällä olisi mitään moittimisen sijaa, jos arvasin ottaa tähän sen tyttömutukan, jonka olit tänne opastanut, pisti emäntä pilkalla.
—No eikö sitä saisi neuvoa puutteiselle työtä, piti mies puoliaan.—
Vallassasi kaiketi on se ollut, otit sitten tai et.
—Niinpä kun se oli minun vallassani, niin annoin mennä. Meillä ei tarvita semmoisia.
—Sen parempi, tee vaan työt yksinäsi, ei nyt ole leipää liiaksi.
—En minä siltä tee yksinäni, vaan otan itse, ketäpähän sitten otan.
—Ota toki itse, kerää kaikki vaivaiset ja ontuvat tähän, niitähän sinulla on aina ollut.
—Niitä ne on ollunna ja on vastakin. Enhän minä toki kotonani salli muita etupenkille, koetan minä sitä varaa pitää.
Keskustelu oli vierinyt heidän keskinäisten perheasioittensa kipeimmälle kohdalle. Tässä täytyi hellittää sen, johon asia eniten koski, ja se lankesi isännän osalle.