—Miksikä?
—Niin, etteivät nuo liene minua siksi luulleet.
—Mitäpä tuo haittaa, jos luulisivat.
—Haittaa se toki, kun toinen kuitenkin pitäisi olla, naureli Laara.—
Tuota en ollenkaan tullut ajatelleeksi yhteen matkaan lähtiessä.
—Vähätpä niistä markkinoilla, sanoi Reittu.—Mennään pois.
He kävelivät tavararekien ohitse ja tarkastelivat yhtä ja toista silmälle mieliksi.
—Nuo mahtaa olla makeita, sanoi Laara hyväillen kiiltolangalla käärityitä karamellipötkyjä.
Reittu arvasi, että Laaran tekee niitä mieli, ja osti muutamia.
—Pannaan täältä toista lajia, esitteli myymämies.—Jos lienee vielä tämä tyttö morsiamenne.
—Sitäpä ei näin joukossa sanota, vastasi Laara teeskennellen.