—No, elä nyt enää puhu niistä muille, houkutteli Piatta nuhtelevasti.
—Mitenkäs minä muuten sanoisin, kun tulevat minua lyönnistä syyttämään?
—Sano nyt tästäpuoleen humalan syyksi, neuvoi Piatta.
—Ruvennenko salaamaan, kun minut tuolla lailla petettiin ja nyt heitettiin?
—Luvatontahan sinunkin yhteytesi on ollut.
—Olkoon vaikka, vaan odottanuthan minä olen ja tehnyt työtä kuin hullu, ja nyt ne menevät muiden hyviksi.
—No, kyllä se Laara maksaa sinulle palkan, lohdutteli Piatta.
Hän varoitti vielä kerran Eliasta ja lähti taas Kuhjolaan.
II.
Sillä aikaa kun lääkäri viipyi mökillä, oli Laaran mieli hyvin levoton, ja nyt lääkärin tultua takaisin koetti hän arvata, oliko siellä tullut mitään ilmi. Hän ei rohjennut kysyä mitään, pelkäsi sitäkin, että lääkäri itsestään aloittaa, ja tekeytyen tavallista heikommaksi painautui peitteen suojaan, josta salaisesti katseli.