—Mistä se puhui?
Piatta muisteli pääkohtia ja aina liitti, että »kyllä minä tein valeeksi ja käskin olla hiljaa, mutta ei se totellut». Laara painoi päänsä tyynyyn ja vesissä silmin vaikeroi:
—Nyt ne ihan kaikki ihmiset alkavat minua pilkata ja häpäistä.
—Kun ei tuo tohtori puhuisi muille, huomautti Piatta.
—Malttaako se olla puhumatta, kun on…
Sanat aivan loppuivat ajatellessa ihmisten herjan alaiseksi joutumista.
—Kun olisi tuolle tohtorille jotain antaa, esitteli Piatta pelastuskeinoa.
—Kuka sille ilkeää mennä siitä puhumaan? epäili Laara.
—Minä koettelen puhua, ei tuo suuta vasten lyöne, uhkasi Piatta.
Laara ei kieltänyt eikä käskenyt; hyvä olisi ollut, miten vaan saisi pahan painumaan.