—Tehkööt miten tahtovat, kun tietävät asiansa. Minulta saavat olla ja elää … huonosti tai hyvästi … ei minusta ole enää…
—Istuminen taitaa teitä vaivata, olkaa pitkällänne, kehoitti lääkäri.
—Vaikeata on, sanoi vanhus ja kallistui vuoteelle.
Lääkäri meni koettelemaan veren kulkua käsissä ja kuunteli hengitystä sydänalan kohdalta.
—Kuuleeko siitä mitään? kysyi isäntä.
—Jotain siitä kuulee, sanoi lääkäri naurahtaen.
—Mitenkä kauan tohtori luulee minun elävän?
—Se nyt on vaikea sanoa. Voipi tulla kuolema piankin, mutta ei ole yhtään mahdotonta, että elätte samalla lailla vielä useita vuosia.
—Vielä useita vuosia! huokasi isäntä tämän kuultuaan.
—Miksikä niin? sanoi lääkäri tekeytyen vähän nuhtelevaiseksi.—Minusta näyttää, että teitä hoidetaan toimeentultavasti. Ja jos elämän aikaa on suotuna, niin ei sitä pidä katua, voittehan siltäkin selältänne antaa neuvoja.