—Eihän ne ole erikoisia, myönnytti Reittu. On vaan joillekin asiata, ja ne saattavat suuttua, jos en käy puheella.
—Onko ne velka-asioita? kysyi Laara totisena.
—Niitähän ne olisivat.
—Saamisiako vai…
—Ei kuin…
—Niinpä ne ei sitten paljoa puhumalla pienene, enemmän edistää, kun teet työtä. Ja jos haluavat, niin käykööt ne täällä.
Laaran puhe kuulosti Reitusta vähän osanottavaiselta, niin että hän uskalsi ajatella apua.
—Kun minä löytäisin semmoisen, joka rupeaisi auttamaan, viittasi hän.
—Onhan sinulla rikkaita omaisia, muistutti Laara.
—Ei ne enää rupea.