—Tiedän niin paljon kuin tarvitsenkin, puolusti Lassi.
—Sitä tarvista sinä kaikkein vähimmän tiedät, sanoi taas emäntä.
—Elä tartuttele akkain pakinoihin, sanoi Pasanen, vaan sanos, mitä pidät isäntäsi antamasta kontrahdista?
—Tuossahan tuo menisi, jos se olisi joku muu isäntä, vaan kun tämä on muka herännyt.
—Niin, ja sen yhden ainoan matkimisen tähden ei ottanut poikaasi.
—Muu sillä on mielessä, kyllä minä tiedän. Sillä on enin viha siitä, kun se pelkää poikani kosivan hänen emäntänsä sisaren tytärtä, joka siinä on usein ollut kylillä.
Pasanen oli hyvin mielissään, kun kuuli naimisasioista puhuttavan, hän kun oli usein puhemiehenä, arveli nytkin, että:
—Eiköhän nuo sopisi pariksi.
—Kyllä kaiketi muuten, vaan kun toisella on perintöä ja toiselle ei annettaisi mökkiäkään, sanoi Lassi.
—Siitäpähän saisi alkua.