—Ja kotiinsa minä olisin sen vienytkin, lisäsi Pekka, jos olisi päässyt jäätä hevosella ajamaan, vaan ei tuo ole hennonut vieläkään vahvoja, että sitä pääsisi. Vaan vien minä hänet perässäni vetämälläkin; sinne ei ole Hemmon hyvä tulla.
—Könötä vaan vetää; joutanetpahan töiltäsi vetelemään, sanoi emäntä ja meni asioilleen.
Pekka alkoi todellakin puuhata Eerikan vientiä toiselle puolen järveä.
Nouti portaiden eteen reen, johon heinistä laittoi hyvän vuoteen.
—Eiköhän mennä kotiin, toiselle puolen, selitti hän Eerikalle.
Nyt tämä vasta huomasi Pekan ja alkoi vaikeroida.
—Sinäkö siinä olet … voi, elä heitä minua yksinäni … pitele kiinni … ethän heitä…
—Enkä heitä, vakuutti Pekka, eikä tässä ole mitään hätää, aivan ollaan maa-jalassa.
Yhä hän vielä vain rukoili, ettei häntä heitettäisi järveen, eikä yksinään.
—Ei järveen, se on jo jäässä, vakuutti Pekka. Kääritäänhän vaatteita ympärillesi, ettei tule vilu, ja sitten näytetään, mikä on kyyti kylän välillä.
Kun Pekka oli lähtöä puuhaamassa, tuli Hemmo "Huutavan Ääni" nytkin kainalossa. Tämä arvasi Pekan puuhan ja sen tähden jurosti kysyi: