—Tuota, mitä sinä sen sairaan kanssa meinaat?
—Vien kotiinsa, vastasi Pekka ynseästi.
—Mitäs sinä siitä kuljetat, anna olla siinä.
—Enkä anna olla.
—Vaan sen pitää antaa olla, tenäsi Hemmo. Minä käytän täällä pappiakin, vaan en ole vielä ennättänyt.
—Vai et ole ennättänyt; vaan oletpahan ennättänyt käydä heikolle sairaalle saarnaamassa, niin että mitähän olisikaan sanomista, jos pää olisi mennyt pilalle.
—Minäkö hänen päänsä pilannut … minä olen vain lukenut ja auttanut hänen syntinsä tuntoon tulemista.
—Niinpä niin; lukenut sinä olet, mutta mitä sinä olet lukenut? Et muuta kuin paasannut helvetistä. Ja näet sen nyt itsekin, mikä hyöty siitä on ollut sairaalle: pelkää ja höpisee kuin mieletön ainakin.
—Sinä et ymmärrä mitään, kiivasteli Hemmo. Sinä et tiedä, minkälainen hätä ihmiselle tulee syntinsä ylitse jota sinä luulet pään pilautumiseksi.
—Minä ymmärrän, intti Pekka, että järkevä suruton on parempi, kuin hupsu jumalinen.