—Sinä elä pölliköi tuolla lailla! kiivastui yhä enemmän Hemmo. Se voipi sattua niinkin, että sinunkin eteesi levitetään kaikki nuo pölliköimisesi, ja silloin on leikki kaukana. Sitä et tiedä, milloin se tapahtuu; hänen työnsä ovat käsittämättömät.
—Niin, mutta tämän asian käsittää jokainen, että parempata hoitoa sairas tarvitsee.
—Luuletko sinä hoitavasi paremmin. Usko hyvällä ja anna olla sen sairaan, minä lähden huomenna sille pappia hakemaan.
—No etkö luule riittävän sen, kun sinä olet saarnannut, ja jos et luule houraavan sairaan tulevan ilman sitä toimeen, niin taluta pappi sinne, vaan en minä tänne sairasta heitä.
Emäntä sattui tulemaan parhaiksi tupaan ja sanoi:
—Anna tuon tuossa kotjottaa.
—Eihän se tuo heittiö tottele, kun minä noutaisin papinkin, selitti
Hemmo emännälle.
—Anna, Pekka, sen siinä olla, puolusti emäntä. Hakee papin, että mitä tuo tuolle osaisi.
—Sen saatte uskoa, että minä vien sen kotiinsa, sanoi Pekka päättävästi. Saatte mennä, isäntä, kirjoinenne kotiinne.
—Tuota, annetaanko sille tuolle riivatulle valtaa? kysyi Hemmo emännältä.